Urheilufysioterapeutti & Valmentaja Tiina Krusberg

14/08/2026

23/07/2026

Keskivartalo, selkä ja aika moni muukin kehon osa tykkää eniten siitä, että sitä vie eri asentoihin ja sitä käyttää.

Sen sijaan, että se aina vain jämäytetään lankun kaltaisesti "täydelliseen" hallittuun neutraaliin keskiasentoon, olisi huomattavasti järkevämpää ja terveellisempää tuottaa liikettä eri suuntiin. Kipu rajoittaa monesti liikeratoja, mikä ajaa myös monesti välttämään liikettä. Jäykkyys ja liikkeen välttely taas usein lisää kipuja. Keho kokee uhaksi ja hälyttää asioista, jotka ei ole sille tuttuja, vaikka kudokset olisivat ehjiä tai vamman jälkeen jo parantuneet.

Jos kaikki core-liikkeet ohjelmassa on sellaisia, missä keskivartalo (ja siis myös selkäranka) pysyy pitkälti samassa asennossa ja vain parhaimmillaan vastustaa eri suunnista tulevia kuormia, niin aika köyhäksi ja yksipuoliseksi jää. Tälloin opetat keskivartalon olemaan vain paikallaan, etkä tuottamaan ja siirtämään liikettä.

Toki täysin staattisesta lankutuksesta ollaan sen variaatioiden myötä ehkä millimetri siirrytty järkevään suuntaan, m***a silti vielä erittäin kaukana toimintaa, tukea, vahvuutta, kapasiteettia ja suorituskykyä kehittävästä harjoittelusta, mikä tosin ihan lyhyen hetken on perusteltua esimerkiksi kuntoutuksen alkuvaiheessa (päiviä, ehkä jonkun viikon).

Keskivartalo ei tue (vastoin varsin vanhentuneita myyttejä) selkää, eikä mitään muutakaan osaa olemalla jäykkä, vaan vahvistumalla ja oppimalla mahdollisimman monipuolista laajaa liikettä jokaiseen suuntaan. Suojat ja kivut vähenevät, kun keho oppii, että muuallakin on turvaa, kuin neutraalissa keskiasennossa. Suojat ja kivut yleensä lisääntyy, kun liikettä vältellään ja sen skaalaa kavennetaan.

17/07/2026

Vamma ja sen kuntoutus paljastaa aina susta jotain.

✨Kuka sä olet
✨Mitä sä välttelet
✨Missä sun heikkoudet on

Fyysisesti ja psyykkisesti 👆🏽

Vamma on aina mahdollisuus oppia, jos sille antaa tilaa opettaa.

08/07/2026

🤕Vamman hoitaminen fyysisesti on usein suoraviivaisempaa, kuin se, mitä kaikkea siihen psyykkisesti liittyy.
Tavoite on, että urheilija lähtee vastaanotolta ulos ajatuksella "ai tätä kaikkea mä pystynkin tekemään".

Jos kaikki ajatukset keskittyy siihen, mitä otetaan pois ja mitä ei pysty tekemään verrattuna normaaliin, siihen jää herkästi jumiin.

Alkaa nähdä pelkkiä menetyksiä mahdollisuuksien sijasta.

On useimmiten fakta, ettei aiemman kaltaista normaalia harjoittelua voi toteuttaa, m***a se ei tarkoita, ettei voisi harjoitella kehittävästi. Sitäpaitsi mitä jos se aiempi normaali onkin juuri se, mikä ajoi vammautumiseen? Eihän sinne haluta takaisin?

Mun tehtävä vastaanotolla (ja toki "kentällä") on aina huolehtia, että vamma kudosten osalta saa mahdollisuuden parantua ja keho fyysisten ominaisuuksien osalta saa mahdollisuuden kehittyä niiltä osin, mitä vamman ympärillä pystytään kehittämään.

Työ ei kuitenkaan rajoitu siihen.

Kuntoutus ei ole "tehdään vain jotain ja vähän kaikkea sekalaista jumppaa sillä välin, kunnes vamma on poissa" vaan "näitä spesifejä osa-alueita ja ominaisuuksia pystytään kehittämään, sillä aikaa, kun vamma samalla paranee".

Kuntoutus ei ole tauko tavoitteellisesta harjoittelusta (ellei sitä haluta). Kuntoutus on yhtä lailla tavoitteellista harjoittelua kohti samoja tavoitteita, kuin aiemminkin, m***a vähän erilaisen reitin kautta.

Se vaatii ajatusmallin muutoksen. Urheilija ei ole vajavainen tai kyvytön olemaan urheilija. Urheilija ei ole vamma, vaan hän on urheilija, jolla on vamma. Pieni ero, iso merkitys tekemiseen ja kuntoutumiseen.

Urheilijan pitää uskoa, että se, mitä hän pystyy, on riittävää kehittämään. Se tuo myös malttia. Ei ole kiire palata "normaaliin", jos kerran näinkin voi kehittyä.

"Tätä kaikkea en pysty" vai "tähän kaikkeen mä pystyn"?

Kumman valitset?

Valitse myös sellainen ammattilainen, joka ja jonka osaaminen tukee sitä sun valintaa☝🏽

23/06/2026

Maltillinen progressio ja harjoitteluun paluu. Siitä puhutaan aina, m***a liian usein sen tarkoitus vaikuttaa olevan epäselvä.
Jokainen kuntoutus on oma prosessinsa ja kahden samankaan vamman kuntoutuksen aikajanoja ei voi verrata keskenään.
Kuntoutuksen aikatauluun kun vaikuttaa kudosten paranemisprosessien lisäksi yksilölliset fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet sekä kokonaiskuormituskapasiteetti ja siihen vaikuttavat tekijät eli esimerkiksi uni, ravitsemus ja jopa sosiaaliset suhteet.

Se, missä isoimpia kompastuskiviä kuitenkin jatkuvasti näkee on maltti paluun ja kuormituksen progression suhteen. Kuntoutus ei ole useinkaan täysin lineaarista, m***a kokonaiskuvassa suunta kuitenkin pitäisi olla 📈 eikä 📉 . Oireiden aaltoilu jossakin määrin ja joissakin tapauksissa on normaalia, m***a lähinnä vain pientä hienosäätöä vaativaa, ei jatkuvaa on-off-meininkiä. Toistuva soutaminen ja huopaaminen on merkki siitä, ettei todennäköisesti tehdä oikeita asioita ja maltti puuttuu. Sitä on turha selitellä normaalin aaltoilun piikkiin. Kudostasolla paranemisprosessit ovat kuitenkin melko yksinkertaisia ja suoraviivaisia.

Sanomattakin selvää, että mitä pidempään tauko on kestänyt, sitä maltillisemmin paluu tulee tehdä. Pitäisi myös muistaa, että pehmyt-& tukikudokset eivät toimi samalla aikajanalla, kuin hermosto tai hengitys-& verenkiertoelimistö. Jälkimmäinen sietää nopeammin ja enemmän määrän tai tehojen lisäystä, kuin ensimmäinen ja myös hiipuu hitaammin tauon sattuessa.

🙂‍↔️Maltillinen paluu ei ole:

🔻5km kevyt lyhyt hölkkä
🔻2h lyhyt helppo pyörittely
🔻1km uin ihan kevyesti
🔻Paluu normaaliin tai edes 50% normaaliin ohjelmaan

🙂‍↕️Maltillinen paluu voisi olla:

🔹Yhteensä 5min juoksuaskeleita
🔹15min kevyt pyörittely
🔹~10% lisäys edellisen viikon harjoitusmäärään (per laji tai lajispesifisti korvaava harjoitus)

💥🤕Kipu saattaa jossain vammoissa olla ehdoton STOP 🛑 Toisissa se ei tarkoita välttämättä lopettamisen tarvetta ja joidenkin kudosten osalta tietynlainen kipu saattaa olla jopa indikaatio, että oikeita asioita tapahtuu. Osaava ammattilainen antaa toki tältä osin myös selkeät ohjeet ja raamit.☝🏽

23/06/2026

Maltillinen progressio ja harjoitteluun paluu. Siitä puhutaan aina, m***a liian usein sen tarkoitus vaikuttaa olevan epäselvä.

Jokainen kuntoutus on oma prosessinsa ja kahden samankaan vamman kuntoutuksen aikajanoja ei voi verrata keskenään.

Kuntoutuksen aikatauluun kun vaikuttaa kudosten paranemisprosessien lisäksi yksilölliset fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet sekä kokonaiskuormituskapasiteetti ja siihen vaikuttavat tekijät eli esimerkiksi uni, ravitsemus ja jopa sosiaaliset suhteet.

Se, missä isoimpia kompastuskiviä kuitenkin jatkuvasti näkee on maltti paluun ja kuormituksen progression suhteen. Kuntoutus ei ole useinkaan täysin lineaarista, m***a kokonaiskuvassa suunta kuitenkin pitäisi olla 📈 eikä 📉 . Oireiden aaltoilu jossakin määrin ja joissakin tapauksissa on normaalia, m***a lähinnä vain pientä hienosäätöä vaativaa, ei jatkuvaa on-off-meininkiä. Toistuva soutaminen ja huopaaminen on merkki siitä, ettei todennäköisesti tehdä oikeita asioita ja maltti puuttuu. Sitä on turha selitellä normaalin aaltoilun piikkiin. Kudostasolla paranemisprosessit ovat kuitenkin melko yksinkertaisia ja suoraviivaisia.

Sanomattakin selvää, että mitä pidempään tauko on kestänyt, sitä maltillisemmin paluu tulee tehdä. Pitäisi myös muistaa, että pehmyt-& tukikudokset eivät toimi samalla aikajanalla, kuin hermosto tai hengitys-& verenkiertoelimistö. Jälkimmäinen sietää nopeammin ja enemmän määrän tai tehojen lisäystä, kuin ensimmäinen ja myös hiipuu hitaammin tauon sattuessa.

🙂‍↔️Maltillinen paluu ei ole:

🔻5km kevyt lyhyt hölkkä
🔻2h lyhyt helppo pyörittely
🔻1km uin ihan kevyesti
🔻Paluu normaaliin tai edes 50% normaaliin ohjelmaan

🙂‍↕️Maltillinen paluu voisi olla:
🔹Yhteensä 5min juoksuaskeleita
🔹15min kevyt pyörittely
🔹~10% lisäys edellisen viikon harjoitusmäärään (per laji tai lajispesifisti korvaava harjoitus)

💥🤕Kipu saattaa jossain vammoissa olla ehdoton STOP 🛑 Toisissa se ei tarkoita välttämättä lopettamisen tarvetta ja joidenkin kudosten osalta tietynlainen kipu saattaa olla jopa indikaatio, että oikeita asioita tapahtuu. Osaava ammattilainen antaa toki tältä osin myös selkeät ohjeet ja raamit.☝🏽

23/06/2026

Maltillinen progressio ja harjoitteluun paluu. Siitä puhutaan aina, m***a liian usein vaikuttaa sen tarkoitus olevan epäselvä.

Jokainen kuntoutus on oma prosessinsa ja kahden samankaan vamman kuntoutuksen aikajanoja ei voi verrata keskenään. Kuntoutuksen aikatauluun kun vaikuttaa kudosten paranemisprosessien lisäksi yksilölliset fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet sekä kokonaiskuormituskapasiteetti ja siihen vaikuttavat tekijät eli esimerkiksi uni, ravitsemus ja jopa sosiaaliset suhteet.

Se, missä kuitenkin isoimpia kompastuskiviä kuitenkin näkee jatkuvasti on maltti paluun ja kuormituksen progression suhteen.

22/06/2026

✨Mitä haastavampi case, sitä enemmän se sytyttää.
Rakastan ratkoa vaikeitakin pulmia ja hahmottaa kehon (ja mielen) keinoja väistää niille liian haastavia asioita. Kun löytää syyn, miksi väistöliike koetaan tarpeelliseksi, löytyy vastaus, miten se tarve poistetaan. Kaiken takana on lopulta aina jotain loogista.

✨Parasta on pienten yksityiskohtien bongaaminen ja niistä rakentuvien kokonaisuuksien hahmottaminen. Kivien kääntäminen ja vaikka uusien kivikasojenkin löytäminen tilanteessa, jossa uskoa tilanteen ratkeamiseen ei paljon edes enää ole, on lempipuuhaa.

✨Keho (ja mieli) kyllä paljastaa, mitä se yrittää piilottaa, vältellä ja suojata, kun avaa silmät ja katsoo oikeaan suuntaan.

✨Aina löytyy syyt ja ratkaisu. Tämä on ammatillisesti vaatimus, jonka olen itselleni asettanut lähtökohdaksi, oli kyseessä sitten vammojen kuntoutus, eri ominaisuuksien kehittäminen, suorituskyvyn parantuminen tai sen ulosmittaaminen kisoissa.

13/06/2026

☝🏽Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta.

Vamma (rasitusperäinen), ylikuormitustila tai toistuva sairastelu ei ole sattumaa eikä huonoa onnea, vaan sen haitallisen toiminnan tulos, mitä sä toistat ja mitä et muuta.
Jos näitä tulee, ne pitää tilanteen mukaan tietysti hoitaa, m***a pointti ei ole palata sen jälkeen takaisin samaan.

⚡Jos jatkat aina samoilla kuormitusmäärillä, etkä koskaan muuta tai lisää kuormitusta ja ärsykettä, tuut pysymään aina samassa, etkä kehity sille tasolle, kuin voisit.
⚡Jos palaat vamman kuntoutuksen jälkeen samaan treenimeininkiin ja samanlaiseen ohjelmaan, etkä muuta mitään, uusi vamma odottaa seuraavan nurkan takana.
⚡Jos teet jatkuvasti liikaa, treeneissä tai elämässä ja ylikuormitut liikaa, ei se riitä, että pidät vähän lomaa, jos jatkat taas samaa loman jälkeen.
⚡Työpaikan vaihto ei muuta ylikuormitusta, jos seuraavassakaan et opi sanomaan ei tai otat hommia enemmän, kuin pystyt hoitamaan.

10/06/2026

Vammat ei KUULU urheiluun, vaikka niitä valitettavasti välillä tulee. Niitä ei PITÄISI tapahtua, vaikka niitä välillä tapahtuu.

Pieni semanttinen ero, m***a itse asiassa merkittävä ero ajatusmallien kautta toimintaan.
Joku voi nyt miettiä, että pilkunviilausta sanamuodoista, m***a, jos pilkkua viilataan ja kaikkea mitataan muuten, niin eikö pilkkua kannata viilata myös sieltä, missä sillä on eniten vaikutusta käyttäytymiseen?

Jos ajattelet vammojen kuuluvan urheiluun, tavallaan myös sallit niitä enemmän. Aina voi kuitata, että no, näitä nyt sattuu.
Kun ajatusmalli muuttuu, myös suhtautuminen omaan vastuuseen vammoista muuttuu. Pieniä korotuksia tulee ja menee, m***a jos niitä ei kuuntele eikä niitä ymmärrä, ne muuttuvat vammoiksi, jotka vaativat telakoitumista lajista.

Vammat tapahtuu, kun kudoksen kuormituskapasiteetti ylitetään, joko akuutisti tai kroonisesti. Aika simppeliä, eikö?

Akuutteja tapaturmaisia vammoja sattuu enemmän kuormitettuna. Kerta-annos on huomattavasti isompi.
Rasitusvammoja sattuu, kun kuormitetaan liikaa liian pitkään. Kerta-annos on huomattavasti pienempi, m***a pikkusen liian iso liian usein suhteessa kapasiteettiin.

Lihas revähtää, jänne katkeaa, nivelside repeää, m***a vain, jos se on liian heikko siltä vaadittuun tehtävään. Yksikään vahva terve jänne ei ole liian heikko siihen kamelin selän katkaisevaan (pun intended) suunnanmuutokseen. Yksikään riittävän vahva terve lihas ei ole liian heikko siihen yhteen viimeiseen kovaan juoksupyrähdykseen. Raja ylitettiin. Rajan ylitys valittiin joko itse tai liian kuormittava tai yksitoikkoinen harjoitusohjelma ajoi siihen.

"No m***a hei, ne kuuluu urheiluun"? Niin.. rajan ylityksiä ja virhearviointeja toki välillä tapahtuu, m***a ei niitä ei kuuluisi tapahtua, jos harjoitteluun liittyvät henkilöt hoitaa riittävän hyvin oman tonttinsa. Mitä korkeammalla tasolla, sitä todennäköisemmin pyritään rajoja hiomaan ja joskus jää joku signaali huomaamatta.
"No m***a kaikella on tarkoituksensa"? No, ehkä hienolta vaikuttava asenne...vai heitetäänkö sillä samalla oman vastuun kautta pois myös se ajatusmalli, että vammoja voisi omalla toiminnallaan ehkäistä?