24/05/2023
Monestiko susta on tuntunut et elämä on vaan selviämistä tai ajelehtimista? Että sä kyllä oot ja hengität, m***a et oikein tiedä nautitko.
Niin surullisen moni elää elämäänsä tyhjiössä, ovat onnettomia ja eikä aina edes tiedetä miksi. Lopulta sitten tyydytään siihen. Että elämä on vaan selviämistä ja arjessa ajelehtimista, ei niinkään siitä aidosti nauttimista.
Hoidetaan työt ja pakolliset hommat, maksetaan laskut, paiskitaan itsemme uupumuksen partaalle eikä rahat silti riitä. Taloudellinen ahdinko ajaa meidät elämään työlle ja arki helposti suorastaan nielaisee meidät. Pyöritetään sitä oravanpyörää viikosta toiseen ja odotetaan sitä kuukauden lomaa, jolloin sitten ehkä annetaan itsellemme lupa nauttia elämästä.
Ja se jos joku on nurinkurista. Meille on suotu tää elämä, eikö tärkein asia olisi löytää aito onni ja ne asiat jotka täyttää just sut onnella?
Mä oon ollut paljon elämäni aikana tyytymätön mun elämään. Oon tuntenut paljon ahdistusta eri asioista johtuen. Elämä on kampittanut paljon, m***a aina on onneks löytynyt sisua nousta ylös. Et voi loputtomasti keksiä tekosyitä ja seisoa oman onnes tiellä. Sit on oikeestaan turha valittaa jos elämä ei oo sitä mitä haluaa.
Mun ehkä suurin pelko elämässä on elää onneton elämä. Elämä joka ei oo mun, elämää jossa teen päivittäin asioita joista en nauti, sen sijaan että tekisin asioita joista nautin. Työ josta en nauti ja joka ei inspiroi. Onneton parisuhde, jossa tunnen jääväni vaille tai suhde jossa kumpikaan tai toinen osapuoli ei ole aidosti onnellinen, näin ryöstäen toisiltaan mahdollisuuden aitoon onneen.
Miten ois elämä josta nautit? Elämä jossa sulla on haaveita ja tavoitteita? Elämä joka tarjoaa sun olemassaololle merkityksen?
Minkä mä koen sitten tuovan merkitystä omaan elämään? Mulle se on omannäköisen elämän luominen, itsensä ympäröiminen mulle tärkeillä aiheilla ja ihmisillä, muiden auttaminen ja tärkeimpänä tulevaisuudessa tietenkin lapset ja oma perhe. Elämän joka perustuu mun arvoihin. Ne antaa mulle merkityksen.
Näistä ajatuksista mä saan voimaa kaikkina niinä hetkinä, kun tuntuu että valoa ei näy tunnelin päässä, tai kun on voimat lopussa ja elämä ahdistaa.
