02/07/2026
Tänään olen pohtinut erilaisia esteitä, rajoja ja rajankävijöitä. Tähän pohdintaan innoitti ensinnäkin se, että koirani ei irrallankaan ollessaan mene läpi tuosta porojen kuistille saapumista estävästä ”portista”, vaan odottaa kuuliaisesti, että se avataan.
Porot sen sijaan kulkevat maastossa miten sattuu, eläen aivan omaan tahtiinsa. Tänään tiellä jolkotti vastaan emä ja vasa, joka sievästi väisti autoa ojan puolelle. Tästä päättelin, että porotkin saapuvat maailman omaten tervettä kunnioitusta rämiseviä peltirötisköjä kohtaan, m***a poroäidit sosiaalistavat ne täysin välinpitämättömiksi ihmisiä ja aikeitamme kohtaan.
Tänään päiväretki suuntautui Salpalinja-teemaiselle kävelyreitille. Polun varteen pystytetyt kyltit saivat ajattelemaan koko maastoa siitä näkökulmasta, miten se estää tai mahdollistaa kulkua. Suo taitaa olla paras maastoeste, parempi kuin Salpalinjan lohkareet. Sen sijaan ilmassa lentäville drooneille ei kumpikaan voi mitään.
Pohdinpa myös, mitä sota aikanaan teki itäiselle Suomelle ja mitä se tekee tänä päivänä. Tätäkin paikkakuntaa hävittivät sekä vetäytyvät saksalaiset että puna-armeija. Evakoista on alettu puhua enemmän ja hyvä niin, m***a sotien aikana ja jälkeen muuttoliike kulki myös muuten paitsi idästä länteen myös pohjoisesta etelään. Millainen olisi lie elämäntapa ja asukasluku täällä Koillismaalla, jos täältä ei olisi aikoinaan ollut tarvetta lähteä kulkemaan niin suuressa määrin länttä kohti?
