29/08/2026
Vuosina 2023–2025 psykiatrian erikoislääkäri kirjasi lausuntoihinsa, kuinka ihmissuhteeni ja työssä suoriutumiseni olivat parantuneet AuDHD-diagnoosin ja stimulanttilääkityksen aloittamisen jälkeen. Olen itsekin kirjoittanut aiemmin siitä, miten lähes kaikki muut ihmissuhteeni alkoivat voida paremmin, kun opin ymmärtämään itseäni, tarpeitani ja rajojani paremmin.
Paitsi avioliittoni.
Tammikuussa 2024 hakeuduin lasteni kanssa turvakotiin. Sen jälkeen minusta alkoi rakentua aivan toisenlainen narratiivi.
Kuten kirjoitin eilen, tämä muutos näkyy myös varhaiskasvatuksen työntekijän poliisille antamassa todistajalausunnossa: alkuperäinen huoli alkoi vähitellen muuttua minun toimintani ja motiivieni tulkinnaksi.
Vähitellen huomio siirtyi siitä, mitä olin kertonut tapahtuneen ja miksi olin pyytänyt apua, siihen, millainen minä muka olin.
👉🏻 Minun mielenterveyteeni.
👉🏻 Minun motiiveihini.
👉🏻 Minun vanhemmuuteeni.
Lopulta tämä kertomus on vaikuttanut ihmissuhteisiini niin syvästi, että suurin osa omasta suvustani on kääntänyt minulle selkänsä.
Ja silti minä tunnistan itseni aivan toisenlaisesta kuvasta.
Minä olen aina ollut se, joka sovittelee. Se, joka joustaa. Se, joka vaikenee, jotta riitaa ei syntyisi. Se, joka yrittää ymmärtää muita vielä silloinkin, kun itse voi huonosti.
Muutos tapahtui silloin, kun aloin asettaa rajoja.
Kun aloin sanoa ääneen, ettei minua saa kohdella miten tahansa. Kun kieltäydyin alistumasta toisten määräysvaltaan. Kun aloin nostaa vaikeita asioita pöydälle sen sijaan, että olisin jälleen hiljentynyt.
Silloin minusta tulikin kertomuksessa ongelma.
Kertomani väkivallan ja avunpyyntöjeni selvittämisen rinnalle, ja lopulta niiden edelle, nousivat kysymykset minun mielenterveydestäni ja siitä, olivatko motiivini muka ”puhtaat”.
Ja kaiken tämän keskellä olen saanut myös ohjeita siitä, että minun pitäisi lopettaa valitusten ja kanteluiden tekeminen, koska niiden jatkaminen voisi vaikuttaa siihen, kuinka paljon saan olla lasteni kanssa.
Minulle on puhuttu yhteistyöstä. Siitä, että yhteistyö on lapsille parasta.
Olen siitä samaa mieltä.
❤️ Lapset tarvitsevat vanhemmiltaan yhteistyötä.
M***a yhteistyö ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi alistua toisen määräysvaltaan saadaksesi lapset 50/50.
Se ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi hyväksyä mielenterveytesi kyseenalaistaminen tai sinusta levitetty kertomus viranomaisille ja läheisillesi vain pysyäksesi ”yhteistyökykyisenä”.
Se ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi vaieta kokemastasi väkivallasta.
Eikä se tarkoita sitä, että sinun pitäisi hyväksyä, että väkivaltaa koskevat ilmoituksesi jäävät tutkimatta tai ilman asianmukaista selvittämistä, ja samalla luopua käytettävissäsi olevista oikeusturvakeinoista siksi, että niiden käyttäminen saatetaan tulkita yhteistyökyvyttömyydeksi.
Yhteistyökykyä ei pitäisi mitata sillä, kuinka paljon ihminen suostuu sietämään tai kuinka hiljaa hän pysyy.
Oikeusturvakeinojen käyttäminen ei ole yhteistyökyvyttömyyttä. Valituksen, kantelun tai tutkintapyynnön tekeminen ei tarkoita, ettei ihminen voisi samaan aikaan toimia rakentavasti lastensa toisen vanhemman kanssa.
Minulle yhteistyö näyttää esimerkiksi tältä.
Kuvassa on viesti, jonka lähetin tänään lasten toiselle vanhemmalle. Kiitin siitä, että lapset ovat saaneet soittaa minulle useammin. Kerroin heidän vaikuttaneen puheluissa iloisilta ja toivoin, että saisimme jatkaa näin heidän tarpeitaan kuunnellen.
Koska vaikka asetankin rajat, minun ei tarvitse vihata.
Vaikka puolustan oikeuksiani, minun ei tarvitse kostaa.
Vaikka nostan esiin epäkohtia, minun ei tarvitse lakata näkemästä toisessa ihmisessä myös hyvää.
Tätä minä haluan opettaa lapsilleni.
❤️ Voit rakastaa ja silti sanoa ei.
❤️ Voit välittää ja silti suojella itseäsi.
❤️ Voit tehdä yhteistyötä ja silti puolustaa oikeuksiasi.
❤️ Voit asettaa rajan ilman, että rakkaus katoaa.
Rakkauden ei kuulu vaatia alistumista.
Rakkaudessa saa olla oma itsensä.
Rakkaudessa saa olla turvassa.
Rakkaudessa saa sanoa, että tähän asti, m***a ei enää pidemmälle.
Ja ennen kaikkea:
rakkaus säilyy silloinkin, kun asetat rajat.
❤️ Tämä on edelleen se rooli, jonka haluan näyttää lapsilleni.
En halua opettaa heille, että rauha syntyy vaikenemalla. En sitä, että heidän pitäisi joskus aikuisina hyväksyä väärä kohtelu vain siksi, etteivät muut pitäisi heitä hankalina.
Haluan heidän tietävän, että he saavat puolustaa itseään ja silti pysyä lempeinä.
He saavat sanoa ei ja silti rakastaa.
He saavat lähteä tilanteesta, joka satuttaa, ilman että heidän tarvitsee lakata toivomasta toiselle hyvää.
Jos jotain haluan heidän oppivan minusta tämän kaiken keskellä, niin tämän: sinun ei tarvitse kadottaa itseäsi säilyttääksesi rakkauden.
Totuus ei pala tulessakaan.
M***a lapsuus kuluu vain kerran.
📌 Suomen poliisi
📌 Varsinais-Suomen hyvinvointialue - Egentliga Finlands välfärdsområde
📌 Nousiaisten kunta
