13/05/2026
Jokin aika sitten koin, että olo on ollut viime aikoina hieman sumea. Koin hamitusta siitä, että aiemmin kokemani hyvä ja selkeä olo oli ikään kuin kadonnut.
Sitten muistin koulutuksissa kuulemani asian: mindfulness on myös muistamista. Aloin pohtia, mitä se voisi tarkoittaa.
Kun koen oloni tukalaksi, saattaa olla, että siinä hetkessä tuntuu, että tuo olo on kaikki, mitä on. Myllerrys ikään kuin täyttää koko kokemuksen.
M***a jos muistan, että joskus olen kokenut jotain muutakin, se avaa jo heti tilaa ja tuo väljyyttä, edes hitusen: tässä on tämä tukala olo, m***a se ei ole kaikki.
Saattaa olla, että muistan, kuinka vain vähän aikaa sitten olin rauhallinen, rento ja iloinen. Tai että aina aikaisemmin hankala olo on lopulta hellittänyt, ja jotain muuta on tullut tilalle.
Tämä luo tilaa, joka voi saada minut huomaamaan, että ilo ja rauha eivät olekaan niin kaukana. Muistaminen saa ymmärtämään myrskyn keskellä, että myös tyyneys on mahdollista, vaikka se sillä hetkellä voi tuntuakin kaukaiselta.
Jos joskus koet olosi tukalaksi, voit halutessasi kokeilla sanoa itsellesi hiljaa mielessäsi "tämä ei ole kaikki" tai "on muutakin". Ei ole tarkoitus yrittää pakottaa oloa rennoksi tai rauhalliseksi. Tarkoituksena on ainoastaan palauttaa mieleen tieto siitä, että tässä hetkessä on muutakin kuin tämä myrsky. Kuohu ei ehkä katoa siinä hetkessä, m***a olet kuitenkin luonut tilaa jollekin uudelle, edes hitusen verran.
Mindfulness ja muistaminen ovat olleet mielessäni tämän kevään, ja niitten yhteys on minulle edelleen hieman hämärän peitossa. Toisaalta siinä on jotain kiehtovaa, jonka ympärillä haluan viettää aikaa. Ehkäpä palaan asiaan :) Sitä odotellessa olisi mukava kuulla kommenttikentässä mietteitäsi, jos aihe koskettaa sinua tai kirjoitukseni herättää sinussa ajatuksia.
