17/08/2026
🩵 Kirjoitin aiemmin muutaman postauksen liiallisesta kiltteydestä ja miellyttämisestä. Olen pohtinut myös kovia, paradoksaalisia väittämiä, kuten "liiallinen kiltteys on itsekästä" tai "miellyttäminen on manipulointia."
Olen kertonut, että nuo lauseet tuntuvat minusta nykyään aika kovilta – riippumatta siitä, kuinka paljon niissä mahdollisesti on totuutta.
Yhdestä asiasta olen niiden kanssa kuitenkin samaa mieltä.
⏰ Liian kiltti tarvitsee herätyksen.
Ja juuri sen nämä lauseet tekevät. Ne ravistelevat. Ne pysäyttävät. Ne pakottavat katsomaan omaa toimintaa uudesta näkökulmasta.
Liian kiltti tarvitsee herätä siihen, ettei liiallinen kiltteys ja miellyttäminen ole ihailtava ominaisuus. Ne eivät ole sama asia kuin ystävällisyys, myötätunto tai rakkaudellisuus.
🤕 Ne ovat selviytymiskeino.
Ja pitkällä aikavälillä ne voivat vahingoittaa sekä omaa hyvinvointia että ihmissuhteita.
M***a tässä piilee yksi liian kiltin paradoksi.
Koska hän on tottunut ohittamaan omat tarpeensa, pelkkä puhe oman hyvinvoinnin kärsimisestä ei välttämättä herätä häntä. Oman hyvinvointinsa hän on oppinut sivuuttamaan.
M***a jos hänelle sanotaan, että hänen toimintansa voi satuttaa muita...
Siinä kohtaa syyllisyys herää.
Ja juuri siksi tällaiset paradoksaaliset lauseet voivat toimia niin tehokkaasti.
🩵 Silti, rakas liian kiltti, en halua kutsua sinua itsekkääksi tai manipuloivaksi siksi, että miellytät. En halua lisätä sitä häpeää, jota kannat ehkä jo valmiiksi.
Haluan kutsua sinua heräämään siihen, että liiallinen kiltteys ja miellyttäminen eivät suojele sinua enää.
Ne estävät sinua pitämästä huolta itsestäsi.
Ne voivat pitää elämässäsi ihmisiä, jotka hyötyvät siitä, ettet pidä puoliasi.
Ja samaan aikaan ne voivat estää sinua tulemasta aidosti nähdyksi niiden ihmisten silmissä, jotka arvostaisivat sinua juuri omana itsenäsi.
Koska niin kauan kuin miellytät, muut oppivat tuntemaan vain sen version sinusta, joka mukautuu. Sinä itse jäät piiloon 😶🌫️
Siihen haluan sinut herättää.
En häpeällä, vaan lujalla lempeydellä 🔥🩵
