20/05/2026
Blogissa pohditaan tällä kertaa rajoja☀️
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Rajat - kun ”ei” ja ”kyllä” ovat molemmat selviytymiskeinoja
Rajoista puhutaan paljon: kehotetaan sanomaan rohkeasti ei ja suojelemaan omaa energiaa. Se on tärkeää, m***a keskustelussa unohtuu usein yksi asia - ihmiset tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista. Kaikille rajojen tunnistaminen, ilmaiseminen tai sääteleminen ei ole helppoa.
Rajat eivät ole vain hyvinvointitaito, vaan usein hermoston selviytymismekanismi.
Toinen selviytyy miellyttämällä: joustaa, auttaa ja kantaa muidenkin vastuut, vaikka oma jaksaminen olisi lopussa. Taustalla voi olla opittu tunne siitä, ettei omille tarpeille ole tilaa. Ulospäin ihminen näyttää “huipputyypiltä”, m***a sisällä kasvaa uupumus, tyhjyys ja katkeruus. Pitkään jatkuessaan rajattomuus voi johtaa vakavaan ylikuormitukseen.
Toisella rajat voivat kehittyä päinvastaiseen suuntaan. Jos elämässä on kokenut kontrollia, alistamista tai jatkuvaa kuormitusta, “ei” voi tulla automaattisesti. Kaikki pyynnöt tuntuvat tunkeutumiselta ja yhteinen vastuu uhkalta. Kyse ei välttämättä ole itsekkyydestä, vaan ylivireisestä hermostosta ja pelosta, että omat rajat rikkoutuvat taas.
Tässä on tärkeä ero: terve raja suojaa ihmistä, m***a ei estä yhteyttä. Ylikehittynyt raja taas voi muuttua muuriksi, joka estää vastavuoroisuuden ja jättää toisen yksin kantamaan arkea ja vastuuta.
Terveet rajat omaava ihminen pystyy yleensä:
• kuuntelemaan pyynnön ilman välitöntä puolustautumista
• arvioimaan omaa jaksamistaan tilanteen mukaan
• joustamaan ilman uhkan tunnetta
• sanomaan ei ilman hyökkäystä
• sanomaan kyllä ilman itsensä hylkäämistä.
Nykykeskustelussa rajojen asettamisesta on toisinaan tullut ihanne, jossa kaikki kieltäytyminen nähdään terveenä. Kaikki “ei”:t eivät kuitenkaan ole hyvinvointia. Jos ihminen ei koskaan jousta tai huomioi muita, kyse voi olla traumapohjaisesta ylisuojaamisesta tai itsekeskeisyydestä - ei terveistä rajoista.
Toisaalta ihmiselle, joka on elänyt uupumukseen asti muita miellyttäen, rajojen opettelu voi olla elintärkeää. Yksinkertaisuudessaan, opettele nämä kolme lausetta;
“En ehdi nyt.”
“Tarvitsen lepoa.”
“Tämä ei tunnu hyvältä.”
Ja yhtä tärkeää on oppia, ettei terve raja tarkoita täydellistä sulkeutumista.
Terveissä rajoissa on lopulta kyse tasapainosta:
minä saan olla olemassa, m***a myös sinä saat olla olemassa.
Ei jatkuvaa itsensä uhraamista, m***a ei myöskään vetäytymistä kaiken yhteisen ulkopuolelle. Vaan turvallista vastavuoroisuutta, jossa kumpikaan ei huku - ei toisen vaatimuksiin, eikä yksinäisyyteen.
Sanna Björkman
Psykiatrinen sairaanhoitaja
Ohjaaja
MinneSarastus
