16/06/2026
Järjestöjen työ on tärkeää!❤️
Toivomme, että jaatte tätä julkaisua❤️.
Eilen julkaistiin ministeri Wille Rydmanin asettamat uudet STEA:n avustuskriteerit ja ne herättivät aidon huolen.
Kun ääni katoaa – kuka kertoo, mitä sisäkorvaistutetta käyttävä lapsi tarvitsee? Kuka tukee perheitä jatkossa? Vastaus on ei kukaan, jos meitä järjestöjä ei ole olemassa.
Järjestöjen työ ei ole vain kiva pikkulisä palvelujen päälle. Se on usein juuri se paikka, jossa tieto, kokemus ja todellisuus kohtaavat.
Kun perhe saa diagnoosin, vastassa ei ole vain lääkinnällinen kysymys. Vastassa on epätietoisuus, huoli, toivottomuus ja satoja käytännön kysymyksiä:
Miten lapsi oppii puhumaan?
Minkälaista sisäkorvaistute kuntoutus käytännössä on? Miten me nyt pärjätään? Ollaanko me ainoita?
Mihin tukiin, kuntoutukseen ja ohjaukseen meillä on oikeus?
Kuka auttaa, jos palvelut eivät toteudu?
Näihin kysymyksiin vastaavat usein järjestöt – vertaistuen, tiedon, neuvonnan ja ohjauksen kautta. Perheen tullessa toimintaan mukaan, saamme usein kuulla, miten perheet ovat saaneet takaisin toivon. Ajatuksen, että me selvitään tästä. Me ei olla yksin tämän kanssa. Me saadaan tukea. Tätä eivät hyvinvointialueen palvelut pysty tarjoamaan.
Järjestöt vievät perheiden kokemukset päättäjille. Ne osoittavat, missä palveluketju katkeaa, missä kuntoutus ei toteudu ajoissa ja missä lapsen oikeus kieleen ja vuorovaikutukseen jää toteutumatta. Ilman tätä työtä moni ongelma jäisi näkymättömäksi.
Jos vaikuttamistyö ja neuvonta rajataan rahoituksen ulkopuolelle, vaarana ei ole vain järjestöjen toiminnan supistuminen.
Vaarana on, että lasten ääni katoaa.
Kuuro sisäkorvaistutetta käyttävä lapsi ei itse kirjoita kannanottoa.
Hän ei osallistu lausuntokierrokselle.
Hän ei selitä päättäjille, miksi varhainen kuntoutus ratkaisee koko elämän suunnan.
Sen tekee järjestö.
Siksi kyse ei ole vain siitä, mitä rahoitetaan.
Kyse on siitä, kenellä on mahdollisuus tulla kuulluksi.
Lapsen oikeus kieleen, vuorovaikutukseen ja osallisuuteen ei synny itsestään. Se rakennetaan yhdessä – perheiden, ammattilaisten ja järjestöjen yhteistyöllä.
Jos tästä kokonaisuudesta poistetaan yksi osa, seuraukset eivät jää hallintoon.
Ne näkyvät lapsen elämässä.
