Mitkä ovat aukioloajat?

Keskiviikko 09:00 - 17:00 Torstai 09:00 - 17:00 Perjantai 09:00 - 17:00

PsyKat

Soita Reittiohjeet Verkkosivusto

Syömisen psykologiaan ja kehosuhteeseen erikoistunut psykoterapeutti, erikoispsykologi, kouluttaja ja valmentaja, tietokirjailija ja mindfulness-ohjaaja.

Tutustu minuun: www.psykat.fi Olen Katarina Meskanen,

kliininen psykologi, joka uskoo vahvasti inhimillisen kohtaamisen voimaan. Intohimoni on auttaa ihmisiä voimaan paremmin, löytämään oman hyvinvointinsa lähteet ja elämään enemmän omannäköistään elämää. Olen koulutukseltani psykologian maisteri. Psykologian koulutuksen lisäksi minulla on kliinisen mielenterveyspsykologian täydennyskoulutus ja useita muita täydennys- ja lisäkoulutuksia. Positiivinen psykologia ja voimavarakeskeinen ajattelu on johtotähteni elämässä ja työssäni. Erityisasiantuntemukseni ja osaamiseni on syömisen psykologiassa, syömishäiriöiden ja niihin liittyvien ilmiöiden hoidossa sekä syömisen ja painonhallinnan erilaisissa pulmissa. Tarjoan psykologipalveluita, koulutuspalveluita ja valmennuspalveluita - aidolla innolla ja ammattitaidolla. Lue lisää minusta ja tarjoamistani palveluistani kotisivultani: www.psykat.fi

Seuraa ammatillista blogiani osoitteessa www.psykat.fi/blogi

18/10/2026

Vielä muutama ajatus luontolähtöisen psykofyysisen työnohjaajakoulutuksen ekoista seminaaripäivistä. 🌿

Tekee mieli vähän pohdiskella tämän koulutuksen luontolähtöisyyttä. 💭 Sitä, että tämä ei ole vain luonto-avusteinen tai luonto-painotteinen koulutus - vaan ennen kaikkea luontolähtöinen.

🌱

Emme ole luonnosta erillisiä, vaan osa sitä. Olemme psykofyysisekososiaalisia olentoja (kiitos tästä Laura Mannila #), joiden kehomieli, ihmissuhteet ja ympäristö ovat jatkuvassa vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa keskenään.

Luonto on ympäristömme ja elämän perusta, johon olemme erottamattomasti kietoutuneita. Oma kehomme on lähiluontomme ja laajempi ympäristömme osa olemassaoloamme.

🌱

Perinteisesti näemme luonnon paikkana, jonne menemme rauhoittumaan, palautumaan tai hakemaan hyvinvointia. Tällä tavoin suhtaudumme luontoon kuitenkin helposti sitä hyödyntävästi, hyväksikäyttävästi: otamme itsellemme ja koemme luonnon itsellemme jonkun hyvän antajana. Silloin suhde luontoon muodostuu usein jonkun oikeutuksen tai oman agendamme kautta.

Luontolähtöisessä työnohjaussuhteessa luonto on kuitenkin osa relationaalisuutta ja (työnohjaus)suhteen elävä ja läsnäoleva osapuoli. Itseisarvoisesti oma toimijansa.

Minua puhuttelee erityisesti tämä näkökulman laajentuminen yksilökeskeisyydestä kohti relationaalisuutta ja systeemisyyttä.

Luonto on meissä ja me olemme itse osa luontoa.

🌱

Mitä kaikkea voikaan tapahtua, kun lakkaamme tarkastelemasta luontoa jonakin itsemme ulkopuolisena, jota voimme hyödyntää, ja alamme ymmärtää itsemme erottamattomana osana sitä?

Voisiko silloin tapamme olla suhteessa itseemme, toisiimme ja ympäröivään maailmaan muuttua enemmän sellaiseksi, joka kannattelee ja kunnioittaa, ennemmin kuin käyttää ja hyödyntää?

Ja mitä kaikkea tämä voisi kenties avata myös tavassamme ymmärtää ihmisen hyvinvointia, kuormittumista ja muutosta?

🌱

Kiitos innostavista koulutuspäivistä ja antoisista pohdinnoista Laura Mannila Laura Mannila ja Minna Martin 🌱🍀🙏🏻

Mahtava matka edessä 🤩

luontosuhde

17/10/2026

Metsä leikkii 🐰🌱🌿

Sain olla taas mukana ystäväni, kollegani ja viisaan psykologi psykoterapeutti työnohjaaja Taija Wileniuksen psykologi Taija Wilenius ja ihanan toimintaterapeutti työnohjaaja Hanna Vedenheimon Metsä leikkii -työpajassa. 🤲🏻🫶🏻🙌🏻

Yhdessä uuden työnohjaajakoulutusryhmämme kanssa pääsimme metsään leikkimään ja tutustumaan sen kautta toisiimme 🌱

Oli taas valtavan koskettavaa ja liikuttavaa ja innostuttavaa ja riemastuttavaa ja ihastuttavaa saada havainnoida toisen leikkiä. Siinä ehti kokea kyllä varsin monenlaisia myötätunteita ja tunnetartuntoja! Ja voi mikä valtava kunnia itse saada osallistua siihen kun toinen kutsui 🥹😍🤲🏻

Toisesta ihmisestä muuten oppii paljon kehonkielen ja leikillisyyden kautta: alkujaan ihan ventovieraasta ihmisestä tuleekin jotenkin huomattavasti paljon tutumpi leikin kautta.

Ja oli myös i-h-a-n-a-a saada itse tulla nähdyksi oman leikin äärellä. Kun saa heittäytyä leikin vietäväksi lempeän havainnoivan katseen alla, tulee nähdyksi jollain syvätasolla - ja merkityksellisemmin kuin sanat yltäisivät siinä ajassa tavoittamaan. 🥹

—

Meillä jokaisella on oma kehollinen narratiivimme, kehonkielemme, keholliset tavat ja tottumukset, kehollinen ilmaisumme ja olemuksemme, joiden kautta ilmennämme itseämme ja kokemuksiamme.

Leikissä on mahdollista unohtaa aikuisuuden rajoitukset jolloin myös kehonkieli on usein vapaampaa, virtaavampaa - ja aidompaa. Leikki tekee tilaa mieleen ja viis veisaa ummehtuneista aikuisuuden uskomuksista.

Minä olen sitä mieltä, että me aikuiset leikimme aivan liian vähän 🥹 Leikki tekee ihmeitä!!

✨✨✨

Milloin SINÄ olet viimeksi heittäytynyt leikkiin?

🍀

16/10/2026

Tällä viikolla se vihdoin alkoi - nimittäin kauan odottamani työnohjaajakoulutus! 🤩 Tässä koulutuksessa yhdistyy m***a hyvää: kehollisuus, kokemuksellisuus ja luontolähtöisyys.

Uuden koulutuksen aloittamisessa on aina jotain erityistä herkkyyttä. Uusi ryhmä, toisilleen vielä vieraat ihmiset, vähitellen rakentuva yhteinen ilmasto, ryhmän dynamiikka ja sen suhteet. Innostuksen ja uteliaisuuden lisäksi alussa on aina myös pientä jännitystä ja epävarmuutta.

M***a kuten olen joskus aiemminkin todennut näistä kehollisista ja kokemuksellisista koulutuksista: on kuin olisi kotiinsa tullut, saapunut omanlaistensa laumaan. Se on sellaista jotain heimolaisuutta, yhteistä aaltopituutta ja tunnetta siitä, että saa tulla näkyväksi ihan omana itsenään. Ettei tarvitse osata, tietää tai todistella mitään. Saa olla utelias, avoin, keskeneräinen, epävarma, innostunut ja kaikkea sitä, mitä on sillä hetkellä.

Ja huomaan sen myös kehossani. Eilisen innostuneen ylävireen jälkeen tänään päällimmäisenä tunnelmana on ollut sellainen vakaa turvavire. Sellainen levollinen, avoin ja utelias olo, jossa ei tarvitse varautua tai jännittää omaa paikkaansa. On ollut tilaa hengittää, kohdata, tuntea ja liittyä. 🌬️

On koskettavaa huomata, miten psykologinen turvallisuus voi alkaa rakentua, kun ihmiset kohtaavat toisensa avoimin mielin, hyväntahtoisesti, uteliaasti, arvostavasti ja aidon kiinnostuneina. Ja miten paljon sellainen turvallinen tila vapauttaa tilaa oppimiselle ja yhteiselle tutkimiselle. 🤲🏻

Tämä on vasta prosessin alku, ja edessä on pitkä yhteinen matka. Odotan erityisesti sitä, mitä kaikkea tämä ryhmäprosessi meissä liikuttaa ja millaisiin uusiin maisemiin se meitä kuljettaa. Sen tiedän jo, että tulen viettämään entistä enemmän työssäni aikaa metsässä ja luonnossa. 💚🤲🏻

Tulen varmasti jakamaan myös täällä omia ajatuksiani ja oivalluksiani tältä matkalta 🌱 — ja mieluusti kuulen myös sinun ajatuksiasi, mitä ne herättävät 🤲🏻🫶🏻

🍁🤎🪾🍂

13/10/2026

Muutama ajatus arvottavasta ruokapuheesta 💭

(Lue kuvakarusellista)

👉🏻👉🏻👉🏻💭📝

——
Miten voisimme rakentaa sallivampaa ja lempeämpää ruokapuhetta?
Voisimmeko luopua tarpeesta jakaa ruokia kategorisesti hyviin ja huonoihin, terveellisiin ja epäterveellisiin, sallittuihin ja kiellettyihin?
Entä jos voisimme suhtautua syömiseen uteliaisuudella arvostelemisen sijaan? Joustavuudella ehdottomuuden sijaan?

🤔

Ruoka on paljon muutakin kuin ravintoaineita tai kaloreita. Se on myös nautintoa, iloa, yhteyttä, kulttuuria ja yhdessäoloa.

Ja ennen kaikkea, ruoka ei ole moraalinen kysymys. Syömämme ruoka ei kerro arvostamme ihmisinä, itsekuristamme tai onnistumisestamme.

Meidän ei tarvitse ansaita ruokaa, hyvittää syömisiämme tai tuntea syyllisyyttä siitä, että nautimme.

Sallivampi ruokapuhe rakentaa parhaimmillaan myös sallivampaa suhdetta itseemme. Ja sitä kautta ehkä enemmän tilaa syömisen ilolle, joustavuudelle ja ruokarauhalle.

🫶🏻

P.S. Keskustelu sallittu ja toivottavaa, m***a henkilökohtaisuuksiin menevää kommentointi ei ole OK. Ei minua kohtaan eikä ketään muutakaan. Pidetään keskustelu asiallisena, kiitos.

09/10/2026

Olin aamulla eräässä odotusaulassa jossa kuulin pienen tytön, ehkä noin kolmevuotiaan, ja isänsä käymää keskustelua. Ja se sai minut tosi surulliseksi.

Pienellä tytöllä ja isällään oli käynnissä keskustelu ruoasta ja syömisistä. Selvästi pienen tytön aloitteesta.

Tyttö kysyi isältään, että onko hunaja yhtä epäterveellistä kuin sokeri.
Ja isä vastasi kyllä. Se on samanlaista kuin sokeri.

Jonka jälkeen tyttö kysyi että mikä on epäterveellistä.
Tähän isänsä kertoi, että epäterveellinen ruoka on vaarallista terveydelle, ja että sokeri lihottaa, ja se on epäterveellistä.

Johon pieni, noin 3-vuotias, hädin tuskin edes vielä kunnolla puhuva, totesi isälleen, että ”vähän niinkuin roskaruoka”. (Hän ei osannut vielä lausua R:ääkään m***a tiesi jo sanan roskaruoka 😭)

Isänsä vahvisti tämän, että kyllä, niinkuin roskaruoka - niinkuin hampparit, pitsat ja muut herkut.

Tyttöä jäi asia mietityttämään vielä.

Vähän ajan päästä tyttö kysyi vielä isältään, että jos hunajaa laittaa omenan päälle ja laittaa uuniin, eikö siten edes saa syödä koska se on epäterveellistä.

Ei näin. 😱🥺💔😩

Tuli niin hurjan paha mieli kuunnella tätä keskustelua.

😭

(👉🏻👉🏻👉🏻 lue ajatuksiani kuvakarusellista)

07/10/2026

Eilen sain olla taas mielipuuhassani kouluttamassa Yasmina Silénin Yasmina Silén kanssa Auroran sairaalassa Helsingin kaupungin psykiatriaan erikoistuvia lääkäreitä tunnetaidoista ja ammattilaisen omasta jaksamisesta vaativassa vuorovaikutustyössä. 🔥

Puhuimme paljon siitä, mitä tunnetaidot ja tunteiden kanssa työskenteleminen oikeastaan tarkoittaa. Tunteita kun ei voi oikein poistaa tai ratkaista, vaan meiltä kysytään kerta toisensa jälkeen vaikeimmissakin tilanteissa kykyä huomata, kuunnella, ymmärtää ja validoida.

Useimmiten vaikean tunteen tai ”hankalan” kohtaamisen äärellä tärkein interventio ei ole varsinainen ratkaisu, vaan ihan vain kokemus siitä, että toinen tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Polttavinkin tunnetila sulaa nimittäin usein ihan jo siitä, että se tulee nähdyksi ja kuulluksi.

Miten kuulla ja nähdä, asettua äärellle ja kannatella tilaa?
Sekä potilaalleen että itselleen.

Auttamistyö on samalla väistämättä myös tunnetyötä. Työssämme kohtaamme paljon epävarmuutta, voimakkaita tunteita, ristiriitoja, inhimillistä kärsimystä ja tilanteita, joihin ei ole nopeita tai täydellisiä ratkaisuja. Ja joskus työssä joutuu vain kantamaan aivan valtavan raskaita asioita.

Vaativassa auttamistyössä on hyväksyttävä se tosiasia, että työ on tunnetasolla todella kuormittavaa ja vaativaa. Siksi ajattelen, että oman jaksamisen äärelle pysähtyminen aika ajoin on lähes elintärkeää.

💫

Meillä ammattilaisilla on valtavasti taitoja asiakkaiden kohtaamiseen, m***a miten kohtaamme itse itsemme?
Miten käsittelemme omia väistämättä nousevia hankalia tunteita ja vaikeita ajatuksia?
Osaammeko kannatella tilaa itse itsellemme?

Vahvat tunnetaidot ovat myös ammattilaisen omia työssä selviytymisen ja jaksamisen taitoja 💫

06/10/2026

Syksyn parhaita työpäiviä yhdessä Yasmina Silén kanssa kun saa olla kouluttamassa tunnetaitoja Helsingin yliopiston tohtorikoulussa 🤩

Meistä tuntuu tosi tärkeältä ja merkitykselliseltä saada tuoda tutkimuksen, suorittamisen ja überälyllisen työn keskelle vähän lisää tilaa myös ihmisyydelle. 🫶🏻

Kahden päivän aikana pysähdyimme mm. tunteiden, kehon ja mielen yhteyden, havainnoitsijaposition, validaation, vaativan vuorovaikutuksen, vaikeiden tunteiden, häpeän ja epävarmuuden, stressin ja tunnetason kuomittumisen, ammattilaisen palautumisen ja jaksamisen + oman elinvoimaisuuden äärelle.
… Siis aika monen sellaisen teeman äärelle, joista ei ehkä kovinkaan paljon tohtoriopinnoissa keskustella.

—

Tällä kurssilla me ollaan kielletty suorittaminen. Ei tarvitse yrittää olla analyyttinen tai aikaansaava. Ei tarvitse briljeerata tai yrittää kilpailla oman paikkansa puolesta. Saa tulla sellaisena kuin on ja ottaa välillä ihan vain vastaan hyvää itselleen. ❤️‍🩹

Tästä kurssista saanee koko tohtorikoulun helpoimmat nopat 😅 M***a samalla saattaa olla riski, että alkaakin ajatella asioista aivan uudella tavalla (eikä se aina ole ihan helppoa) - niinkuin eräs meidän osallistuja omia oivalluksiaan sanoitti.

—

On tosi iso onni, että saadaan näitä kursseja pitää - ja ne ovat myös olleet ihan tosi suosittuja ja osallistuneiden parissa tosi tykättyjä. Sydän aina sulaa lukea koskettavia kurssipalautteita 🥹😍

Parhaita työpäiviä nämä tällaiset koulutushommat ❤️‍🔥 Kiitos Yasmina ihana kun saan tehdä tätä yhdessä sun kanssa! Ja kiitos taas tämän syksyn huiput osallistujat, kun loitte osaltanne huikean yhteisen tunnelman!!! ❤️‍🔥

04/10/2026

Ajatus traumasta ja kehosuhteesta 💭

Trauma voi haavoittaa kehosuhdetta ja muuttaa perustavanlaatuisesti tapaa, jolla ihminen kokee oman kehonsa.

Trauma voi mm. heikentää yhteyttä kehon viesteihin, lisätä ylivireyttä, ja aiheuttaa turtumista, irtaantumisen kokemuksia, tai hallitsemattoman tuntuisia reaktioita.
Trauma ylipäätään voi tehdä omasta kehosta paikan, jota on vaikea kuunnella tai jossa on vaikea olla. Keho voi alkaa tuntua uhkaavalta tai turvattomalta ja sen reaktiot arvaamattomilta tai hallitsemattomilta.

Silloin kehon kontrollointi, jatkuva tarkkailu, kontrolloiminen tai hallinnoiminen voivat tuntua turvalliselta, suojaavalta tai auttavalta. Ne voivat hetkellisesti tuoda kokemusta hallinnasta tilanteessa, jossa oma keho tuntuu turvattomalta.

Kehon kanssa voi olla helpompi tulla toimeen, jos sitä pitää ikään kuin itsestään etäämmällä, tai jos siihen kohdistaa toimenpiteitä, kuten pienentämistä, muokkaamista, säätelemistä, kurittamista tai kontrolloimista. Keho ja sen tarpeet ovat turvallista pitää omassa kontrollissa, jos joskus keholle tapahtuneet asiat eivät ole olleet.

Aina kehosuhteen haasteet eivät siis ole tyytymättömyyttä omaan ulkonäköön tai yritystä näyttää erilaiselta, vaan ne saattavat olla epätoivoinen yritys saavuttaa kokemusta hallinnasta kehossa, joka tuntuu turvattomalta.

Siksi kehosuhteen vaikeuksissa ei riitä vain ajatustason työstäminen.
Tarvitaan jotain perustavampaa: konkreettista ja uudenlaista kokemusta omasta kehosta. Että omassa kehossa voisi olla turvassa. Että sen rajoja ja tarpeita voisi kunnioittaa. Että omassa kehossaan voisi laskea omaa suojaustaan.

Ja ehkä jonain hetkenä, jopa suhtautua siihen ja sen viesteihin uteliaasti 🫶🏻

30/09/2026

Ajatuksia traumasta 💭

Trauma ei elä vain muistikuvissa, sanoissa tai ajatuksissa, vaan se voi tuntua koko kehossamme.

Mieli voi tiedon tasolla ymmärtää, ettei tässä hetkessä ole vaaraa, ettei ole mitään hätää. M***a vaikka tässä hetkessä ei tapahtuisikaan mitään vaarallista, silti keho voi reagoida aivan kuin olisi yhtäkkiä akuutti vaara.

Sydän alkaakin hakata, keho jännittyy, hengitys muuttuu, vatsa muljahtaa.

Keho voi edelleen reagoida johonkin, jonka mieli tietää jo ajatuksen tasolla olevan ohi.

Trauma muuttaa sitä, miten havaitsemme turvallisuutta ja uhkaa. Hermosto voi herkistyä tunnistamaan erilaisia merkkejä vaarasta tai uhkaavasta. Ja silloin se saattaa reagoida joskus paljon ennen kuin tietoinen mieli ehtii edes ymmärtämään, mihin se oikeastaan reagoikaan.

Trauma muuttaa myös sitä, miten hermostomme, kehomme ja koko olemisemme oppivat ennakoimaan maailmaa.
Onko maailma turvallinen, olenko täällä turvassa?

—

Traumasta toipumisessa on toki tärkeää ymmärtää ja jäsentää, mitä on tapahtunut. M***a ennen kaikkea on tärkeää luoda turvallinen yhteys omaan itseen ja kehoon tässä hetkessä. Että omassa kehossa voisi olla turvallisempi olla.

Se on myös uudenlaisen kokemuksen rakentamista kehoon. Jotta voisi tuntea, uskaltaa yhteyteen, hellittää ja olla läsnä itsessään ja itselleen.

M***a pelästynyt hermosto ei kuule sanoja tai puhetta.
Tarvitaan kokemuksen tason kohtaamista. Turvallisuudesta, luottamuksesta, läsnäolosta. Turvassa olemisesta. Yhteydessä olemisesta.

Koska trauma asuu kehossa, sanojen sijaan tarvitaan useimmiten jotain kokemuksellista.
Läsnäoloa.
Yhteyttä.
Yhteistä säätelyä.
Liikettä.
Hengitystä.
Rytmiä.
Katsetta.
(Tarvittaessa ja sopivaa) kosketusta.
Tilan kannattelua.

…

26/09/2026

IFS eli Internal Family Systems ✨

IFS on traumatyöskentelyssä paljon käytetty viitekehys, jossa mieli nähdään luonnostaan moniosaisena. Meissä on erilaisia puolia ja osia, joilla on omat tunteensa, uskomuksensa ja tapansa yrittää pitää meistä huolta.

Keskeinen ajatus IFS:ssä on ’no bad parts’. Mikään osa ei ole lähtökohtaisesti väärä tai paha, vaikka sen toimintatavat olisivat joskus hyvin haitallisia. Osa on yleensä yrittänyt suojella jotakin vielä haavoittuvampaa.

IFS:ssä puhutaan haavoittuneista exile-osista, ennakoivasti suojaavista managereista ja nopeasti reagoivista firefighter-osista. Näiden lisäksi meissä ajatellaan olevan Self – rauhallinen, utelias, myötätuntoinen, selkeä ja yhteydessä oleva tila, josta käsin voimme kohdata omia osiamme toisin.

Terapiassa tavoitteena ei ole päästä osista eroon, vaan auttaa niitä pois liian kuormittavista ja äärimmäisistä rooleista. Keskeistä on rakentaa niihin utelias ja myötätuntoinen suhde, ymmärtää niiden suojaavaa tarkoitusta ja päästä vähitellen niiden kantamien haavojen ja kuormien äärelle.

Traumatyössä on tosi tärkeää, ettei suojaavien osien ohi kiirehditä. Ensin tarvitaan turvaa, luottamusta ja lupa lähestyä haavoittuneempaa kokemusta.

Osat eivät näyttäydy vain ajatuksina, vaan usein hyvin konkreettisesti kehossa: jännityksenä, painona, vetäytymisenä, levottomuutena, liikkeenä tai tarpeena suojautua.

Tärkeä käsite on myös unblending: kyky huomata, että jokin tunne, ajatus tai reaktio on osa minua, m***a ei koko minä.

IFS::ssä olennaista on terapeutin oma sisäinen työ. Myös terapeutille aktivoituu osia – halu suojella ja auttaa, olla asiantuntija, toimia pelastajana, osata ratkaista, olla se joka tietää. IFS haastaa tunnistamaan ne ja palaamaan mahdollisimman paljon yhteyteen Selfistä käsin.

Tämän äärelle palaan vielä lisää, kunhan saan taas ajatuksia jäsenneltyä 🤩💫

Sarjassamme pohdinta-postikortteja Oxfordista 🇬🇧👋🏻

Osoite

Helsinki
00100

Aukioloajat

Keskiviikko	09:00 - 17:00
Torstai	09:00 - 17:00
Perjantai	09:00 - 17:00

Puhelin

+358401411418

Verkkosivusto

http://www.psykat.fi/

Ilmoitukset

Saat tiedon ensimmäisenä: lähetämme sinulle sähköpostia, kun PsyKat julkaisee uutisia ja tarjouksia. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua tilauksen milloin tahansa.

Haluatko, että vastaanotto on listan kärjessä kategoriassa klinikka (Helsinki)?

Jaa

Kategoria

Psykologi