Psykoterapiapalvelut Aili Schulman

15/05/2026

Kun ihminen etsii itseään, hän tarvitsee löytöretkelleen toista ihmistä. Toisessa ihmisessä on peilipinta omille kokemuksille ja jakamisen voimakenttä ymmärretyksi ja kohdatuksi tulemiseen. Toisen katseesta voimme etsiä ja löytää jotain siitä, miten tulemme koetuiksi, nähdyiksi ja kuulluiksi toisten aistein. Sanotut sanat toiselle antavat mahdollisuuden kuulla omat ajatuksensa ja saada vastinetta ajattelulleen.

Siinä se on ihmisen toivo: toisessa ihmisessä. Suhteessa. Mahdollisuudessa oppia toiselta, kokea itseään toisen kanssa ollen. Tavoittaa luottamusta, lohdutusta, turvaa ja toivoa. Tarttua elävään hetkeen, elämään ja jakavaan yhteyteen.

Näihin kokemuksiin tarjoaa tilaa ryhmäpsykoterapia, jossa erityisellä tavalla avautuu mahdollisuus sekä nähdä ja ymmärtää toisia, m***a myös tunnistaa itsestään kaikkea suhteessaolon mieltä, pelottavuutta, jännitystä, hyväksyntää, hoivaa ja suojaa. Ryhmä luo tilan olla ihmisenä ihmiselle, olla itsenään kaltaistensa kanssa. Arvioimatta, arvottamatta - vain matkaten yhdessä kokemuksia jakaen.

Toinen ihminen on aina mahdollisuus. Joskus se on ainoa mahdollisuus tavoittaa itseään, löytää yhteys itseensä toisen avulla. Carpe diem. Tartu hetkeen, ja ota käyttöön se eläväksi tekevä yhteyden mahdollisuus, joka ryhmässä ojentuu sinua kohti.

06/04/2026

Ole nopea ja tule mukaan ryhmäpsykoterapeuttikoulutukseen ❣️❣️❣️

Ryhmäanalyyttinen ryhmäpsykoterapeuttikoulutus alkaa elokuussa 2026. HUOM! Hakuaika on muuttunut, uusi hakuaika on 20.5.-3.6..2026. Koulutuksen kesto on 3 vu...

20/03/2026

Euron tähden

Ihmisen hyvinvoinnin ytimessä on kyky ymmärtää itseään, rajojaan ja ihmissuhteitaan. Ihminen tarvitsee taitoa säädellä yllykkeitään ja suunnata motivaatiotaan - säätää rakkautensa ja vihansa voimaa. Hyvinvoiva ihminen suuntaa tahtonsa rakentavaan toimeen, työhön ja perheeseen, lasten kasvatukseen ja yhteisön kantokyvyn lisäämiseen.

M***a kokonaisvaltainen ihmisen elämä, bio-psyko-sosiaalinen eheys, on hautautunut yhteiskunnassamme tuotostavoitteisiin ja sotesäästöihin. Luovuus, intuitiivisuus, ajattelu ja piilotajuisen ymmärtäminen multaantuu pakottavan säästösäännöstön alle.

Nykynuori työelämäkoneiston rattaissa, kaipaa elämään arvoja, inhimillisyyttä ja yksilön kunnioittamista (HS 11.3.26). Se on elämän puolustamista, sen puolesta puhumista, ettei ihmisen ääni vaimenisi kuulumattomiin, tunteet ja sisäinen elämä hukkuisi suoritesovinnaiseen yhteiskuntahumuun.

Meillä on levoton kiire pois köyhyyden ahdistuksesta, kiihtyvä vimma lisätä kassavirtaa - vaikka hintana olisi ihmisyyden arvo. Perustelemme, ettei ole varaa rakentaa hyvinvointia, jossa kokemuksella olisi keskeinen rooli. Päätöksissä painaa vain raha.

Tehokulttuuri vähyksyy sitä, keitä olemme. Yhteisöllisyydestä luovutaan säästösyistä, sivuuttaen sosiaalisuuden tuoma voimavara. Yksinäisyys taittaa kansakunnan elinvoimaa, kun tunteiden, tarpeiden ja persoonallisen kasvun kunnioittamisen sijaan tuijotamme numeroita, suoritteita ja tulosta. Ajamme itsemmme hengiltä - vain euron tähden.

09/03/2026

Pettymys

Elämän tyydyttävyys on lähes käsillä, kunnes pakenee kuin heijastus tai varjo. Ei se tavoitu hetken yhteyden ja kylläisyyden tunnelmissa. Jää vaille, puutteeseen. Pettymys, pieninä palasina tai kokemusjatkumona. Sisäänleivottuna jokaisessa ihmissuhteessa - ennen muuta suhteessa itseen.

Jos ei muutoin pettyisi, niin ainakin niin, että saadessaan sen mitä toivoi, huomaakin, ettei se ollutkaan sitä, mitä tarvitsi. Pettyneenä huomaa, ettei tiedä mitä tarvitsee - toivoo vaan jotain hyvää, ymmärtämättä, että löytääkseen hyvää täytyy tunnistaa, mitä tarvitsee. Että hyvän tavoittaa vasta yhteydessä tarpeeseen.

Jos voisikin olla täysin tietoinen tarpeistaan, joutuisi kuitenkin pettymään hyvän etsimisen polullaan - ei se vaivatta tule. Tai hyvän hyvyyttä ei näe, ennen kuin on pettynyt kyllikseen - niin viimeiseen asti, että voi nähdä uusin silmin, semmoisenaan, totta itsestä ja toisesta. Kun on oppinut tyytymään.

Ehkä hyvä on ollut siinä aina, m***a sisäisen sokeuden loitontamana. Että nähdäkseen on saatava näkönsä, kosketuspinta toiseen tavalla, joka peilaa jotain itsestä. On uskallettava elävään ja toteen kokemiseen - annettava asunto hyvälle itsessään.
Niin se on. Pettymys ja puute on ennen hyvää - ne on tyydytyksen kasvumaa. Kehityksen edellytys.