Homeopaatti Guy Wurman

31/07/2026

Englannin kuningas Henry VIII tunnetaan luultavasti parhaiten morsiamen kannalta tavalla tai toisella kovin huonostikin päättyneistä avioliitoistaan. Nuorena joviaalin, pidetyn ja urheilullisen kuninkaan käytös sekä yleinen terveydentila muuttuivat kuitenkin radikaalisti kuninkaan ollessa 45-vuotias hänen pudottuaan vuonna 1536 turnajaisissa hevosen selästä, minkä jälkeen hänen sanotaan olleen tajuttomana kaksi tuntia. (Otsikossa MIND - UNCONSCIOUSNESS - concussion of brain, from, on vain neljä ainetta!) Tätä voisi homeopaattisesta näkökulmasta pitää laukaisevana tekijänä monille myöhemmin kehittyneille oireille.

Pudotessa saadun päähän kohdistuneen iskun ajatellaan aiheuttaneen kuninkaan henkiset ja emotionaaliset muutokset, joita hänen käytöksessään myöhemmin huomioitiin. Nykyaikainen neurologinen tutkimus tukee tätä ajatusta. Muutoksiin kuuluivat voimakkaat raivokohtaukset, vainoharhaisuus, impulsiivisuus, oikukkuus ja muistihäiriöt. Lisäksi vetäytyminen sosiaalisista tapahtumista omaan yksityisyyteen, epäluuloisuus ja julmuus näyttivät lisääntyneen. Vain neljä kuukautta onnettomuuden jälkeen hän mestautti silloisen vaimonsa Anne Boleynin, myöhemmin valtaan nousevan kuningatar Elizabeth I:n äidin. Fyysisellä tasolla hänestä tuli pian sairaalloisen ylipainoinen, koska tapaturmasta seurannut jalkavaivakin esti aiemmin liikunnallista miestä harrastamasta rakastamiaan aktiviteetteja. Sääriin syntyi märkiviä ja erittäin kivuliaita säärihaavoja, joiden ei annettu kunnolla parantua umpeen, koska sen aikaisten hoitokäytäntöjen mukaan ne tuli pitää auki, jotta märkä pääsi vuotamaan ulos. Haavojen kerrotaan haisseen niin voimakkaasti, että haju kantautui matkojen päähän. Hoitotoimiin kuului myös nykyaikana hyvin myrkyllisinä pidettyjen aineiden käyttö linimentteissä ja voiteissa.

Vainoharhaisuus ja äkkipikainen luonne saivat kuninkaan myös mestauttamaan pääministerinsä Thomas Cromwellin ilman oikeudenkäyntiä muutamaa vuotta myöhemmin. Pian myös Henryn viides vaimo Catherine Howard koki saman kohtalon vain alle 20-vuotiaana syytettynä maanpetoksesta.

Koska Henry piti itseään tietävänä myös lääketieteellisissä asioissa, hän valmistutti hoitoihinsa salvat omien ohjeidensa mukaan. Ne sisälsivät mm. murskattuja helmiä, kultalyijyä ja valkolyijyä eli serusiittia. Lyijyn imeytyessä ihon läpi vuosien ajan käytettynä vain pahensi hänen neurologisia ongelmiaan. Helmimurska puolestaan aiheutti hänelle ruuansulatuskanavan ongelmia, kuten kivuliasta ummetusta ja suolitukoksia ja haavoihin käytettynä mahdollisesti lisäsi tulehdusta. Monet ruokailuun liittyvät valinnat kuten runsas sokerin käyttö, viini ja runsas lihansyönti pahensivat myös kihtivaivoja sekä lisäsivät edelleen lyijyn vaikutuksia kehossa. Jatkuvan ylensyönnin vaikutuksesta hänelle kehittyi todennäköisesti 2 tyypin diabetes ja kohonnut verenpaine.

Vuonna 1547 Henry VIII kuoli vain 55-vuotiaana elimistöä rasittavien elintapojen ja myrkyllisten sekä epäedullisten lääkehoitojen yhteisvaikutuksesta.

Näillä tiedoilla tässä saattaisi olla näkyvissä aiheet erääseen lääkeaineeseen. Aine, kuten tapauksen kuningas, näyttäytyy voimakkaalle ulospäin, m***a sen ydin on vain näytelmää. Sitähän elämä usein valtapiireissä on, että tiettyä julkisuuskuvaa on ylläpidettävä hinnalla millä hyvänsä. Tässä lääkeaineessa vallankuva on näytettävä suuremman kokonaisuuden hyväksi. Kuningas edustaa koko valtiota. Tämä ulosannettu kuva on usein ontto. Vaikka vallalla ei olisi substanssia, vaikutelma siitä on esitettävä.

Fyysisellä tasolla kihti, säärihaavat, ummetus kuuluvat lääkeainekuvaan. Myös lihaksisto hänen alaraajoissaan heikkeni ja yhdessä kivuliaiden haavojen vuoksi häntä liikuteltiin lopulta kantotuolissa. Lääkeainekuvaan henkisen puolen ongelmista Henryn kohdalla kuuluivat vainoharhaisuus, emotionaalinen kylmyys, tyrannius ja säälimättömyys. Lisäksi nykytutkimus onkin ehdottanut Henryn sairastaneen harvinaista McLeodin oireyhtymää (geneettinen sairaus) tai olleen veriryhmältään Kell-positiivinen, mikä selittäisi sekä vaimojen keskenmenot että kuninkaan loppuelämän mielenterveysongelmat ja lihasheikkouden. Tämä lääkeaine löytyy myös repertorio-otsikossa ’keskenmeno’.

Kuten tarkkaavainen lukija osaa jo ehkä epäillä niin lääkeaine, jota ehdotan vastaamaan Henry VIII:n oirekuvaa, on Plumbum eli lyijy. Aloituskappaleessa mainitussa repertori-otsikossa kerroin olevan vain neljä lääkeainetta. Plumbum on yksi niistä.

(Artikkelissa annetut tiedot ovat yleisellä tasolla eikä niitä ole tarkoitettu sairauksien diagnosointiin, hoitoon tai niiden ehkäisyyn eivätkä ne korvaa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tapahtuvaa vastaanottoa tai konsultaatiota. Julkaisun tarkoitus on lisätä tietämystä ja ymmärrystä homeopatiasta.)

07/05/2026

Thuja historian henkilöissä

Homeopaattinen hoito tunnetusti pohjautuu yksilön henkilökohtaiseen kokemukseen sairautensa tilasta. Tähän saattaa usein liittyä sangen erikoisia tuntemuksia ja ajatuksia vaivaan liittyen. Kun asiakas sitten kertoo tarinaansa oireistaan, homeopaatit odottavat melkein vesi kielellä, milloin tarinassa nousee esille jokin mehukas erikoinen oire. Yhdistettynä kaikkiin oireisiin ja haastattelussa esiintulevien muiden tekijöiden pohjalta homeopaatti pyrkii sitten ratkaisemaan lääkeainevalinnan.

Viimeksi kirjoitin näyttelijän tulkitsemasta hahmosta salapoliisitarinoista tutusta fiktiivisesta hahmosta, Hercule Poirot’sta. Tällä kertaa halusin kirjoittaa ihan todellisten ihmisten kokemista ilmiöistä, joihin yhä uudelleen törmäsin oman kiinnostukseni piiristä ja siellä erikoisten oireiden kavalkadista tuli esiin kokemus, jolla on historiallisesta näkökulmasta parikin esimerkkiä tarjottavanaan. Repertoriossa yksilöllinen tuntemus löytyy otsikoissa
Mind – Delusions – glass – he is made of glass ja
Mind – Delusions – body – brittle, is.
Historian kirjoitukset tarjoavat ainakin kaksi tapausta näihin liittyen.

Ensimmäisenä Ranskan kuninkaana ollut Kaarle VI (1368-1422), joka soti Englantia vastaan käytyä sata-vuotisessa sodassa (1337–1453). Kaarle tunnettiin nimellä "Hullu kuningas" toistuvien psykoosikohtaustensa (Mind - Delirium – maniacal) vuoksi ja hän joutui usein luovuttamaan vallan sijaishallitsijoille.

Toisena esimerkkinä on prinsessa Alexandra (1826 – 1875), joka oli Baijerin kuningas Ludvig I:n tytär ja hänet tunnettiin hurskaudestaan sekä kärsimistään psyykkisistä ongelmista, joita kuvailtiin myöhemmin "lasihulluudeksi".

Näin Kaarle VI ja Alexandra muodostavat kiinnostavan historiallisen parin tarkasteltaessa niin sanottua lasiharhaa suhteessa homeopaattiseen Thuja-ainekuvaan. Molemmilla henkilöillä esiintyi poikkeavia ruumiinkokemuksia ja todellisuudentajun vääristymiä, joita voidaan symbolisesti verrata Thujan henkiseen teemaan, johon luetaan tunne hauraudesta, jakautumisesta ja kokemus siitä, ettei oma keho ole eheä tai luonnollinen.

Baijerin prinsessa Alexandra tunnetaan erityisesti siitä, että hän uskoi lapsena nielleensä lasisen pianon. Hän pelkäsi tämän vuoksi liikkua voimakkaasti, jotta “esine” ei rikkoutuisi hänen sisällään. Kaarle VI puolestaan uskoi oman ruumiinsa olevan lasia ja vältteli kosketusta sekä suojasi itseään pehmusteilla. Molemmissa tapauksissa lasi toimii voimakkaana symbolina: ihminen kokee itsensä läpinäkyväksi, särkyväksi ja jatkuvasti rikkoutumisen vaarassa olevaksi.

Homeopaattisessa Thuja-kuvassa tällainen kokemus voidaan nähdä eräänlaisena minuuden haurauden ilmentymänä. Thujaan liitetään klassisesti tunne siitä, että ihminen on “vääränlainen” tai epätäydellinen. Hänellä voi olla myös kokemus kaksijakoisuudesta tai jakautuneesta identiteetistä. Fyysisellä tasolla tämä voi Thujan kohdalla ilmetä esimerkiksi kaksihaaraisena virtsasuihkuna. Henkilöllä on vierauden tunne suhteessa omaan ruumiiseen ja hän voi kokea että hänen sisällään, esimerkiksi vatsassa on jotain vierasta, ikään kuin eräänlainen Alien-kokemus. Thujalla on voimakas kokemus häpeän tunteesta ja näin tarve suojata itseään ja piilotella häpeään liittyviä asioita ulkopuolisilta, mikä saa hänet näyttäytymään salailevalta tai epäluuloiselta.

Näiden teemojen kautta sekä Kaarle VI:n että Alexandran oireet voidaan tulkita Thujan symboliikkaan sopiviksi.

Molemmilla esimerkkihenkilöillä harhaluulo rakentui särkyvyyden ympärille. Kaarle koki olevansa lasia ja Alexandra koki kantavansa sisällään haurasta lasiesinettä.

Thuja-persoonallisuudessa ihminen kokee usein, ettei hänen rakenteensa kestä maailmaa. Psyykkinen puolustus rakentuu vetäytymisen, kontrollin ja suojautumisen ympärille. Thujaan liittyy ajatus siitä, että kehossa on jotain vierasta, väärää tai keinotekoista. Tämä näkyy historiallisissa tapauksissa konkreettisena harhaluulona, Kaarlen ruumis muuttuu lasiksi ja Alexandran sisälle ilmestyy mahdoton vierasesine. Molemmissa tapauksissa ruumis menettää luonnollisen jatkuvuutensa.

Kaarle VI:n psykoottiset episodit, tunnistamattomuus ja poissaolevuus muistuttavat dissosiatiivista hajoamista. Homeopatiassa Thujalla esiintyy tunne “kahdesta minuudesta”, ulkokuoresta ja piilotetusta todellisesta minästä.

Alexandran tapauksessa harhaluulo oli rauhallisempi, m***a yhtä lailla todellisuuden rajaa vääristävä: sisäinen mielikuva muuttui fyysiseksi totuudeksi. Thujaan liitetään usein krooninen herkkyys ja heikentyneisyyden tunne, hermostollinen ylikuormitus, outojen ruumiintuntemusten korostuminen, tunne hauraasta rakenteesta sekä sairauden jälkitilat.

Kaarle VI:n kohdalla on huomionarvoista, että hänen vakava romahtamisensa seurasi mahdollisesti infektiota tai kuumetautia. Hänen myöhemmät psykoottiset kohtauksensa voidaan nähdä hermoston murtumisena pitkäkestoisen stressin, sairauden ja poliittisen paineen alla.

Alexandran elämässä taas korostui fyysinen varovaisuus ja lähes neuroottinen ruumiin suojeleminen. Hänen liikkeensä ja käyttäytymisensä mukautuivat harhaluulon ympärille samalla tavoin kuin Kaarle VI:n hovikäyttäytyminen muuttui lasipelon vuoksi.

Sekä Kaarle VI:n että Alexandran lasiharhat voidaan nähdä äärimmäisinä kuvina samasta teemasta, jossa minä on hauras eikä ruumis tunnu turvalliselta. Lisäksi sisäinen maailma tunkeutuu fyysiseen todellisuuteen ja ihminen joutuu jatkuvasti suojelemaan itseään rikkoutumiselta.

Homeopaattisessa ajattelussa nämä ovat juuri niitä mielikuvallisia ja psykologisia teemoja, joiden perusteella Thujaa on perinteisesti kuvattu. Kyse on tässä tapauksessa analogisesta ja symbolisesta tulkinnasta historiallisten psyykkisten ilmiöiden ja homeopaattisen ainekuvan välillä, koska mitään haastatteluahan tähän tulkintaan ei ole käytössä.

(Artikkelissa annetut tiedot ovat yleisellä tasolla eikä niitä ole tarkoitettu sairauksien diagnosointiin, hoitoon tai niiden ehkäisyyn eivätkä ne korvaa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tapahtuvaa vastaanottoa tai konsultaatiota. Julkaisun tarkoitus on lisätä tietämystä ja ymmärrystä homeopatiasta.)

12/03/2026

Hercule Poirot – lääkeaineen luonnekuvaus

©Guy Wurman

Olen kirjoittanut melko usein kasveihin liittyvistä lääkeainekuvista, m***a harvemmin eläin- tai mineraalikunnan edustajista, joista löytyy paljon mielenkiintoisia esimerkkihahmoja kirjallisuudessa ja elokuvien maailmassa. Lääkeainekuvien karikatyyreissä kuvaillaan siis jonkin lääkeaineen erityispiirteitä ja erilaisia laatutekijöitä niin terveydessä kuin sairaudessakin.

Viimeaikoina televisiossa on esitetty lyhytelokuvia Hercule Poirot’sta, joka on yksi Agatha Christien luomista omaleimaisimmista fiktiivisistä etsivistä. David Suchet näyttelee taitavasti tätä pientä syntyjään belgialaista poliisimestaria, joka sotaa paetessaan päätyy Englantiin 1900-luvun alun vuosikymmeninä ja päätyy yksityisetsiväksi, jota Scotland Yardkin arvostaa.

Kymmenissä romaaneissa ja novelleissa esiintyvä Poirot on tunnistettavissa paitsi tutkivan nerokkuutensa vuoksi, m***a myös hyvin erityisestä persoonallisuudestaan ja tavastaan reagoida arkielämään. Tuon tässä vähän pitkäksi postauksesi venyneessä kirjoituksessa lyhyesti esille hahmon erityispiirteitä.

Poirot lähestyy asioita ja ongelmia aina hyvin järkiperäisesti, kaikki tulee selittää loogisesti. Tämä ajatusmalli on hyvin yleinen mineraalikunnalle. Hän keskittyy teoretisoimaan havaitsemansa faktat ilman, että hän välttämättä edes itse vaivautuu paikalle totemaan niitä, riittää että hän vain tietää, kuten ne ovat ja hän järjestelee ne mielessään oikeaan järjestykseen. Hän on hyvin tarkasti ympäristöään ja ihmisiä havainnoiva huomaten pienimmätkin yksityiskohdat. Ollessaan sairaana hän voi tehdä ajatustyön vuoteessa akuutista taudista huolimatta.

Hänellä on silmää yksityiskohdille, niin henkilökohtaisesti sukimalla viiksensä ja hiuksensa moitteettomiksi, pukeutumalla yksityiskohtaisen tarkasti saumat tiukasti prässättyinä saaden itsensä näyttäytymään usein varsin turhamaisena odottaen hänen erinomaisuuttaan avoimesti kehuttavan. Vaatturinkin luona hän laittaa vyötärön kasvun työntekijän taitamattomuuden syyksi. Turhamaisuus ei kuitenkaan ole ylimielistä, vaan siihen liittyy yleensä humoristisuutta tai jopa ironiaa, riippuen kenen suusta kehut tulevat tai turhamaisuuden toteaminen saa alkunsa.

Hän tapaa ottaa todistenäytteet huolellisesti ja steriilisti käsineillä tai pihdeillä. Hän ei tee muistiinpanoja, sillä hän luottaa täydellisesti pieniin harmaisiin aivosoluihinsa. Rikospaikalla hän nopeasti alkaa järjestellä ojennukseen koriste-esineitä, jotka eivät välittömästi liity itse rikokseen, takanreunalla tai kirjahyllyssä, jos ne ovat hänen mielestään epäjärjestyksessä tai muutoin epäkiitollisesti aseteltuina. Kaikenlainen sotku ja kaaos ovat hänelle kauhistus.

Hän pitää aina kiinni kohteliaista käytöstavoista, niin syyllisiä kuin syyttömiäkin kohtaan, m***a oikeuden on tapahduttava aina. Murha ei ole anteeksiannettavissa tai puolustettavissa, koska se sotii luonnonjärjestystä vastaan. Hyvin selkeä näkökulma kuolemaan siis sekä mmoraalinen kannanotto. Poirot korottaa ääntään harvoin, koska hillitty olemus ja pyrkimys kohteliaisuuteen kaikkia kohtaan vaatii sitä ja vain erittäin stressaavassa tilanteessa voi havaita hermojen kiristymisen nousevan esiin lievänä ärtyneisyytenä.

Rikoksen käänteet selvitetään lopuksi Poirot’n paljastaessa mysteerin kiemurat yksityiskohtaisesti jättämättä kiveäkään kääntämättä syiden ja seurausten oikeasta
tapahtumajärjestyksestä. Hän myös nauttii selvästi saaden loistaa tietämyksensä erinomaisuuden esittämisestä ja voivansa paljastaa syyllisen usein dramaattisesti.

Kotioloissa hän on hyvin rutiineihinsa uppoutunut ja pitää kiinni tottumuksistaan liittyivät ne sitten nukkumiseen tai teen nauttimiseen. Ehkä keksillä höystetty yrttitee on usein ainoa juoma satunnaista hermoja tyynnyttävää brandyä lukuunottamatta ja ruoka mielellään hyvin valmistettua ranskalaisenkeittiön laatua. Hän teettää helposti monet asiat sihteerillään, Miss Lemonilla tai yhteistyökumppanillaan, kapteeni Arthur Hastingsillä. Hän on seurallinen ja työpaivän aikana läsnä on usein ainakin sihteeri ja työpäivän jälkeen iltaisin Hastings.
Yöpuulle mentyään hän nukkuu aina selällään pitäen käsiään visusti kiinni peiton reunassa rinnalla.

Ikääntyessä Poirot’n henkilöhahmo muuttuu jonkin verran, hänen tullessa tietoisemmaksi omasta kuolemattomuudestaan, mikä on usein kova paikka tämän lääkeainekuvan henkilöille. Luonne muuttuu ikääntyessä traagisemmaksi ja vakavammaksi.

Kirjailija itse päätyi lopulta inhoamaan luomaansa hahmoa, koska piti tätä uuvuttavana ja sietämättömänä. Syitä oli monia. Christie ärsyyntyi Poirot’n turhamaisesta ja jäykästä luonteesta, etsivä oli luojastaan myös liian itseriittoinen ja keinotekoinen. M***a koska yleisö halusi lukea Poirot’sta, Christie oli pakotettu luomaan tarinoita, joita ei oikeastaan halunnut kirjoittaa. Ensimmäinen Poirot julkaistiin 1920 ja viimeinen 1975, vaikka se oli kirjoitettu valmiiksi jo 30 vuotta aiemmin. Poirot’n henkilöhahmo kävikin läpi pitkän, noin 50 vuotta kestäneen kehityksen.

Christie piti enemmän Miss Marplesta, ehkäpä tutkailen hänelle sopivaa lääkeainetta myöhemin. Christiehän oli hyvin tietoinen homeopatiasta, myrkyistä ja niiden kemiallisista vaikutuksista, mikä varmasti on osaltaan vaikuttanut tarinoiden rakenteisiin. Tein karkean repertorisaation tarinan varrella ilmenneiden seikkojen pohjalta ja olen siihen korostanut Poirot’n hahmon luonnehtiman lääkeaineen, joka on siis Arsenicum album.

(Artikkelissa annetut tiedot ovat yleisellä tasolla eikä niitä ole tarkoitettu sairauksien diagnosointiin, hoitoon tai niiden ehkäisyyn eivätkä ne korvaa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tapahtuvaa vastaanottoa tai konsultaatiota. Julkaisun tarkoitus on lisätä tietämystä ja ymmärrystä homeopatiasta.)

19/02/2026

Nykyisin kun kaikki itään liittyvä uutisointi tuntuu vain arvostelevan Venäjää niin tässäpä homeopatian rintamalta tuore uutinen, joka kirkastaa sanonnan 'ex oriente lux' eli idästä tulee valo.

Artikkelissa otetaan kantaa myös tsaarin ajan Venäjään 1800-luvulla, jolloin jokainen tsaari joko tuki tai salli vapaasti homeopatian käytön.

Dana Ullman’s Homeopathy, Nanomedicine, & Maxi-Science is a reader-supported publication.

05/02/2026

Matkalla kohti hyvinvointia
©Guy Wurman
Asiakkaan tullessa vastaanotolle, kuka mistäkin syystä, hänellä on ehkä jokin ajatus siitä, mitä hän haluaa itsessään hoidettavan sekä joskus myös odotus siitä, että nyt homeopaatti antaa jotain taianomaista lääkeainetta, jolla jo viikonlopuksi tervehtyy kaikista maallisista vaivoistaan ja elämä alkaa ensi viikolla entistä ehompana. Vertaamalla tilannetta erikoislääkärin vastaanotolla käyntiin pitkäaikaisen vaivan kanssa, niin odotukset saattavat olla hiukan kärsimättömämmät.

Harmillisesti yleensä todellisia akuutteja tilanteita lukuunottamatta paranemisprosessit tapahtuvat harvoin niin jouhevasti. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että tasaisin väliajoin esiintyvä ehkä ärhäkkäkin sama vaiva ei ole akuutti, vaan kroonisen leimahdus.

Ominpäin itseään hoitava henkilö saattaa ajatella että, m***a jos tämän vaivan nyt saisi hoidettua sillä ja sillä lääkeaineella pois, niin ei tässä muuta korjattavaa oikein olekaan. Kroonisissa vaivoissa tilanne harvoin kuitenkaan on näinkään yksioikoinen. Vaivat, kehon eri alueiden ja elinjärjestelmien vaivat eivät tavallisesti pelmahda tuosta vain riesaksi asti, vaan ikään kuin hivuttamalla ja huomaamatta tunkeutuvat arkeen, kunnes havahdutaan tosiasian edessä, ettei kaikki taidakaan olla kuten kuuluisi. Puskaradion kuuluttaman ja omien tutkimusten kirkastaman apupillerin usein odotetaan kuitenkin toimivan sähköiskun lailla. Laadukkaampi vaihtoehto olisi kääntyä koulutetun homeopaatin puoleen. Sudenkuoppa itsenäisessä hoidossa onkin, että vaikka kärsimistään oireista pääsee ehkä ”akuutilla” lääkeaineella eroon, se ei ole välttämättä merkki, että on ottanut askeleen kohti terveempää elämää. Tästä lisää tuonnempana.

Mikä homeopaatin rooli on sitten lääkeainevalinnan tekemisen lisäksi? Hän kartoittaa asiakkaan vaivat, toki, m***a hän pyrkii myös jäsentämään itselleen kuvan siitä, kumpi oli ensin, muna vai kana. Tapaamisen aikana käydään usein elämän varrelta erilaisia tapahtumaketjuja läpi ja käydään ajatustenvaihtoa siitä, miten näihin tapahtumiin on suhtauduttu ja vaikeista ajoista päästy yli, jos on päästy lainkaan. Näin vuorovaikutuksellisesti homeopaatti ymmärtää, mistä asiakas on päätynyt tämänhetkiseen jamaan ja asiakas, toivottavasti, näkee, miten oireilla ja elämänkululla on oma rinnakkainen polku.

Lopulta tapaaminen on ohi ja homeopaatti vetäytyy kammioonsa kirjojensa äärelle, pilkkoo kuulemansa tarinan uudelleen alkutekijöihinsä ja yhdistelee nyörinkappaleet ja pyrkii kokoamaan vyyhden sulavaksi kokonaisuudeksi, jonka päästä löytyy asiakkaalle sopiva helmi lääkeainerakeen muodossa.

Kun asiakas on saanut lääkeaineen ja kohtuullinen aika on kulunut sen sulattelusta, astuu kuvaan kalvakka haamu nimeltään seurantakäynti. Uusi vierailu homeopaatin luona kummittelee takaraivossa. Juonenkäänteinä on karkeasti ottaen pari. Joko on tapahtunut lähes ihmeeseen rinnastettava tapahtuma ja lääkeaine on tosiaan kumonnut elämänmittaiset ryönät molokin kitaan ja harteilla ei paina omat eikä esi-isien synnit, jolloin ihminen kokee parantuneensa eikä kaipaa apua enää. Toinen vaihtoehto on että korkeat odotukset pikaisesta valaistuksesta ovat noruneet universumin syövereihin, koska vaivat, joihin haettiin apua ovat yhä osa arkea.

Koko hoitoprosessin tärkein vaihe ei ehkä olekaan ensikäynti vaan seurantakäynti. Siellä erotellaan jyvät akanoista ja ruoditaan ensimmäisellä kerralla läpikäydyt asiat uuden seulan läpi, jolloin homeopaatti arvioi, että hoitoprosessi on lähtenyt oikeaan suuntaan. Itsehoidon vaaranahan on, että karsinoimalla satunnaisen lääkeaineen avuin oireensa kuriin, henkilö onkin vain laastaroinut eli tukahduttanut ne kehon ja mielen kuvitellessa ongelman hävinneen, m***a keho on kantajaansa viisaampi. Kehon viisaus ei lähtökohtaisesi halua tärvellä tomumajaamme, m***a aivan kuten me eksymme vieraassa ympäristössä ilman oikeanlaisia kulkuohjeita, niin sairauskin voi ottaa sivupolun ja aloittaa kulkunsa suuntaan, joka ei kokonaisuuden kannalta ole sille parhain vaihtoehto, ellei saa täsmälliseltä lääkeaineelta oikeita ohjeita. Homeopaatilla on pari tärkeää seikkaa arvioitavanaan tässä vaiheessa. Ensinnäkin, että henkilön kokemat reaktiot kielivät oireiden liikkeiden tapahtuvan oikeansuuntaisina; tärkeinä suuntimina ollen aikavektorilla niiden ilmenemisjärjestys, mikäli on paljon elämän eri vaiheissa ilmaantuneita oireita sekä niiden kulkusuunta: ylhäältä alas, sisältä ulos ja kohti vähemmän tärkeitä kehon osia. Lisäksi homeopaatti arvioi hienovaraiset muutokset henkilön nukkumisessa, vireystasossa ja mielentilassa ylipäätään sekä viimeisenä mahdollisiin fyysisiin oireisiin liittyvät laatutekijät. Nämä kaikki ovat asioita, joita itseään arvoimalla sangen harvoin pystyy analysoimaan, sillä monet asiat sairaudessa poistuvat yhtä vähin äänin kuin kehoon aikoinaan hiipivätkin.

Niinpä, on hyvä tarkastella paranemisprosessia matkana, joka ei ole suora kiitorata kohti korkeuksia, vaan eri vuoden aikojen mukaan maisemaansa muuttava polveileva metsäpolku, jonka päässä saattaa löytää salaisen puutarhan, jossa huomaa kokevansa ihmeellisen ja syvällisen rauhan, on kuin olisi kotiinsa tullut.


wurman.co.uk

07/01/2026

Kerro hyvästä ja itseäsi auttaneesta kokemuksesta, näin tuot luontaishoidot konkretian tasolle ja aikanaan nähdään miten tärkeä osa hyvinvointia niiden olemassaolo ja käyttö on.

👉Lähetä oma luontaishoitoihin liittyvä tarinasi 6.1. mennessä 👈

🌿Luontaishoitoalan Ammattilaiset ry kerää parhaillaan kansalaisten aitoja kokemuksia luontaishoidoista. Tarinasi voi kertoa pienestä oivalluksesta, suuresta muutoksesta tai matkasta kohti parempaa hyvinvointia.

✍️ Tarina: max 1 A4
📅 Lähetä viimeistään 6.1.2026 sähköpostiin 📧 [email protected]
👉 Voit halutessasi käyttää nimimerkkiä ja liittää mukaan kuvan.
🏆 Paras tarina julkaistaan Luontaishoitojen päivänä 23.1.2026 - ja muita tarinoita sen jälkeen.

Lähde rohkeasti mukaan ja jaa oma kokemuksesi – kerromme yhdessä, mitä luontaishoidot voivat merkitä arjessa ✨



Luontaishoitoalan Ammattilaiset ry

31/12/2025

25/12/2025

Nux moschata – Muskottipähkinä

Joulunaikaan liitetään mielellään erilaiset pähkinät, mausteet sekä aromaattiset aineet, joita eräiden viisaiden miesten tuomissa lahjoissakin kerrotaan olleen.

Mausteena käytetty muskottipähkinä on kotoisin Kaakkois-Aasian ”maustesaarilta”, m***a nimestään huolimatta se ei ole varsinainen pähkinä, vaan muskottipuun siemen, joten pähkinäallergikkojen ei tarvitse varoa. Sen sijaan varovaisuus on hyvä pitää mielessä sen käyttömäärissä, sillä pähkinän sisältämät ainesosat metaboloituvat kehossa meskaliinin ja amfetamiinin kaltaisiksi aineiksi ja siinä suhteessa muskottia pidetään hallusinogeenisenä, m***a tavallisessa maustamistarkoituksessa käytettynä kakulla ei vielä päästä pilveen. Joissain lähteissä lääkeaine tunnetaan myös tieteellisellä nimellään Myristica fragrans kertoen kasvin voimakkaasta tuoksusta, mihin myös moschata viittaa.

Lääkeainekuvassa nousee esiin mielentasolla voimakas uneliaisuus ja hämmennys; eksynyt olo, ei löydä tietään tutussakaan ympäristössä. Hämmennys voi ilmetä myös puhumalla sekavasti, hajamielisesti tai jopa höpsösti. Henkilö voi pyörtyä helposti nähdessään jotain itselleen epämiellyttävää tai kiihtyessään. Kiihtyneisyyteen voi liittyä taipumus menettää ääni sekä kehon vapina hermoston mennessä ikään kuin ylikierroksille.

Muskottipähkinän oirekuvaan kuuluu myös oireilut ruuansulatuskanavassa. Turvotuksen tunteet, ilmavaivat ja ”hermoherkkä” vatsa voivat vaivata päätyen joko ummetukseen tai löysyyteen, jolloin myös saattaa tulla verta. Kanavan yläpäässä ilmiönä on voimakas suun kuivuus, jossa kieli aivan takertuu kitalakeen, m***a siitä huolimatta henkilö ei koe janontunnetta. Kuivuutta voi ilmetä myös iholla tai silmissä.

Syvemmällä tasolla muskotin kuva muistuttaa kaasuja, sehän sijaitsee Yakirin kasvitaulukossa aivan alussa Magnoliales-lahkossa, jossa teemana on vaikeus inkarnoitua maailmaan ja voi ilmetä esimerkiksi vauvoilla, jotka eivät tahdo syödä jopa laihtuen sen vuoksi. Tämä voi olla seurausta raskauden aikaisesta reaktiosta naisen tilassa. Heikosti kehittyneen egon valmistautumattomuus tuottaa elämää välittyy sitten lapseen, joka ei sopeudu fyysiseen maailmaan. Toisinaan jo raskaaksi tuleminenkin voi olla vaikeaa ja ainetta voidaan harkita hedelmättömyyteen. Sopeutumattomuus maailmaan voi heijastua myös kaikkien aistien herkkyytenä ulkoisiin ärsykkeisiin. Yleinen olemus voi ilmetä myös taipumuksena esiintyä hyvin lapsellisesti.

Muskotilla on läheinen m***a maantieteellisesti kaukainen sukulainen etelä-amerikkalaisessa kasvissa Myristica sebifera, jota voidaan käyttää Heparin ja Silican sijaan kivuliaissa tulehdustiloissa, joista esimerkkinä äkäinen kynsivallintulehdus.

(Artikkelissa annetut tiedot ovat yleisellä tasolla eikä niitä ole tarkoitettu sairauksien diagnosointiin, hoitoon tai niiden ehkäisyyn eivätkä ne korvaa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tapahtuvaa vastaanottoa tai konsultaatiota. Julkaisun tarkoitus on lisätä tietämystä ja ymmärrystä homeopatiasta.)

wurman.co.uk

19/11/2025

Hyvää miesten päivää!

Homeopatia sopii myös miehille tyypillisissä terveysongelmissa, kuten eturauhasvaivojen tuomissa haasteissa tai stressin hallinnassa, liittyipä se ihmissuhteisiin tai työn tuomiin rasituksiin keskittymällä yksilöllisesti koettuihin oireisiin kokonaisvaltaisesti tilanteen huomioiden.

Kuvalla huomio.