Psykologi Pirjo Latvanen

22/05/2026

Kognitiivisen prosessoinnin terapia (CPT, Cognitive Processing Therapy) on traumaterapian muoto, jota käytetään erityisesti PTSD:n hoidossa. Sen lähtökohtana on ajatus, että trauma voi jättää ihmisen “jumiin” haitallisiin uskomuksiin itsestä, muista ihmisistä tai maailmasta. Tällöin toipumisen sijaan ihminen voi jäädä kiinni esimerkiksi syyllisyyteen, häpeään, turvattomuuteen tai kokemukseen siitä, ettei kehenkään voi luottaa.

Terapiassa tunnistetaan ja tutkitaan traumaan liittyviä ajatusmalleja sekä sitä, tukevatko ne toipumista vai ylläpitävätkö ne kärsimystä (Esim. "mulle käy aina näin", "en voi enää luottaa ...."). Keskeisiä teemoja ovat turvallisuus, luottamus, hallinnan tunne, läheisyys ja oma arvo. Työskentelyssä hyödynnetään esimerkiksi kirjoitustehtäviä, automaattisten ajatusten tunnistamista ja uusien, tasapainoisempien tulkintojen rakentamista. 📄✏️📈 (Vaatii tiivistä sitoutoutumista!)

CPT ei keskity niinkään itse tapahtuman muistamiseen, vaan siihen, miten trauma on muuttanut ihmisen käsityksiä itsestään ja ympäröivästä maailmasta — ja miten näitä käsityksiä voidaan vähitellen muokata vähemmän kuormittaviksi.

Omassa työssäni yleisimpiä käsiteltäviä traumatisoivia kokemuksia ovat esimerkiksi uskottomuus parisuhteessa, luottamuksen rikkoutuminen, yksin jääminen, turvattomuus, henkinen tai fyysinen väkivalta, äkkikuolemat, itsemurhat tai niiden yritykset sekä vakavat sairastumiset. Myös vanhemmuudessa voi kohdata traumatisoivia tilanteita.

Joskus vaikeinta on tunnistaa lapsuuden haitalliset kokemukset tai kehityksellinen trauma — eli se, mitä tapahtui liian pitkään tai toistuvasti, tai mitä olisi pitänyt tapahtua, m***a ei tapahtunut: hoivaa, turvaa, tukea tai nähdyksi tulemista.

Kahden koulutuspäivän jälkeen pää on täynnä ajatuksia ja silmätkin huurussa (kuten työpaikkani ukkelilla, joka on kuvassa 😜). Oma tapani työskennellä traumojen kanssa on ollut enemmän bottom-up -suuntautunut: kehon kuuntelemista ja käsittelyä, vakauttamista ja turvan rakentamista mm. suhteissa. Nyt pohdin, millainen integraatio näistä eri lähestymistavoista kehkeytyy. Lähestymistapoja trauman käsittelyyn on useita. Yksi tapa toimii yhdelle, toinen toiselle.

Raskaan teeman korvasi mukavat uudet tuttavuudet koulutuspäivissä 😊

21/05/2026

Lappu kaulassa ja “vieraalla maalla” pari päivää 😊

Toisen kuin oman viitekehyksen traumakoulutukseen osallistuminen on aina virkistävää ja aivoja kivalla tavalla virittävää. Huomaan miettiväni, miten kuulemani “puhuu minulle” ja omaan tapaani ymmärtää ihmistä, traumaa ja siihen liittyvää psykoterapiaa.

Eri viitekehykset täydentävät toisiaan, ja siksi onkin hyvä välillä ruokkia omaa ajattelua toisista näkökulmista käsin. Se sopii toki muutenkin tällaiselle lähtökohtaisesti integratiiviselle psykoterapeutille 💛

Erityisen kivaa täällä on ollut nähdä tuttuja pitkästä aikaa, tutustua uusiin kollegoihin — ja huomata, että muitakin on “vieraalla maalla”. On ollut arvokasta saada yhdessä reflektoida kuultua ja opittua. Pitkä päivä - huomenna jatketaan☀️

15/05/2026

Hyvää kaikenlaisten perheiden päivää - uudestaankin ❣️
Kirjoituksemme HS:ssa, olkaa hyvä👋

Se, miten vanhemmat voivat tänään, heijastuu siihen, millainen huominen meillä kaikilla on.

15/05/2026

”Se, miten vanhemmat voivat tänään, heijastuu siihen, millainen huominen meillä kaikilla on.”
- kirjoitimme yhdessä Terapia ja työnohjaus Terhi Kotilainen Tmi kanssa kirjoituksen, joka löytyy Hesarista
Hyvää perheiden päivää❣️

Se, miten vanhemmat voivat tänään, heijastuu siihen, millainen huominen meillä kaikilla on.

14/05/2026

Riidasta ytimeen
Yhteyden rakentaminen vaikeiden tunteiden keskeltä -blogi löytyy nettisivuiltani. Sinne löytyy linkki kommenttikentässä.

Piikittelyä, mollausta, kiukun tai ärtymyksen purkamista toisen niskaan. Tai vetäytymistä hiljaisuuteen, oman mielen sisään, selän kääntämistä ja ”ihan sama” -viestin säteilyä.

Näihin ulospäin näkyviin reaktioihin kumppani luonnollisesti vastaa: sättii takaisin tai katoaa omiin oloihinsa. Näin syntyy negatiivinen vuorovaikutuskehä, joka helposti jatkuu – ja vahvistuu. Kuulostaako tutulta?

Kiukku on pohjimmiltaan tärkeä ja suojaava tunne. Se kertoo usein tarpeesta puolustaa itseä, asettaa rajoja tai reagoida tilanteeseen, joka tuntuu uhkaavalta tai epäoikeudenmukaiselta. Samalla kiukku voi heijastaa myös aiempia kokemuksia ja tunnejälkiä, ei vain tätä hetkeä. Siksi on tärkeää pysähtyä pohtimaan: mikä oikeastaan on kiukun takana juuri nyt, ja miltä tämä tunne yrittää suojata? Reagoinko tähän hetkeen vai johonkin aiempaan?

Tunne itsessään ei ole väärä. Sillä on merkitystä, miten sen ilmaisee. On eri asia tuntea kiukkua kuin purkaa sitä toiseen satuttavasti, ehkä nalkuttaen tai oman mielen sisään kääntäen. Kiukun alla voi olla myös pettymystä, pelkoa, surua tai tarve tulla kuulluksi tai saada tukea. Kun näitä merkityksiä uskaltaa tutkia ja niistä kertoa, kiukku voi muuttua reaktiosta ymmärrykseksi... Tätä tarkastellaan lisää blogissani nettisivuillani, jonne linkki kommenttikentässä.

Tein lopputekstin puoliksi dialogin muotoon. Saakohan siitä tolkkua? Mitä tuumaat? - saa lähettää viestejä 😊🙏

10/05/2026

Onko äiti vähän väsynyt? 💛 🥱

Äiti perkasi neljälle pienelle lapselle lounaaksi paistamaansa haukea.
Kaunis ajatus - tarjota lapsille kotimaista lähikalaa ❤️

M***a hauessa on “miljoona” ruotoa.
Ja neljän lautasen jälkeen äiti oli itse niin uupunut, että oma kalanpala jäi syömättä.

Sen sijaan hän söi paketin keksejä kaapista.

Nopea helpotus – ehkä sisäistä hierontaa ja mielihyvää.
Hetki hengähtää. Ja ehkä myös äänetön viesti jostain.

Tämä äiti olin minä.
En muista sen koommin valmistaneeni haukea pikkulapsille.
Älysin jatkossa valita helpomman tien 😉
Ja siihenkin pyysin ajoittain apua.

Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin – ja avun pyytäminen on osa jaksamista, ei sen vastakohta.

Kun ihminen väsyy tarpeeksi, hän ei toimi arvojensa vaan olemassa olevien voimavarojensa varassa.

Ehkä keksipaketti ei ollut ongelma, vaan
ehkä se oli merkki siitä, että raja oli ylitetty jo aiemmin.

Kaiken ikäiset, kaikissa elämäntilanteissa olevat äidit saattavat väsyä.

Tänään, äitienpäivänä, kysymys ei ehkä ole:
“Miten jaksaisin vielä vähän paremmin?”
Vaan:
“Kuka huolehtii äidistä?”
”Voinko minä olla hän, johon äiti voi turvautua?”
Ja saisiko äiti tällä kertaa syödä oman kalanpalansa – lämpimänä. 💛

Perheissä kasvaa toivo meidän kaikkien tulevaisuudesta.
Se, miten vanhemmat jaksavat tänään, näkyy siinä, millainen huominen meillä kaikilla on. Siksi vanhemman tukeminen ei ole vain perheen sisäinen asia.
Se on meidän kaikkien yhteinen tehtävä.

Hellivää äitienpäivää äideille, isoäideille, bonusäideille ja kaikille äitihahmoille 🌹☀️

〰️〰️〰️

Väsynyt äiti -teema ja monet muistot heräsivät lampolareissulla tästä lempeästä, myötätuntoa herättävästä näystä. Muut nisäkkäät osaavat taidon hellittää aina silloin, kun sille on tarve. Kunpa ihminenkin sen oppisi?

📷: Oma otos

08/05/2026

Kaikille vanhemmuus ei ole itsestäänselvyys. Osa joutuu kulkemaan pitkän ja raskaan tien, ja osa jää lapsettomaksi kaikesta toivosta huolimatta. Näkymätön suru sattuu sielun viimeiseen sopukkaan saakka. Lapsettomien lauantai muistuttaa näistä vanhemmuuden mutkikkaista poluista.

02/05/2026

Heräävä luonto, kevään pehmeä lumoutuminen 🌱
Kaikki onkin ollut tallella talven alla – odottamassa näkymistä.

Luonto ei vaadi analyysiä, vaan vetää huomion puoleensa lähes huomaamatta, pehmeästi. Tarkkaavuus palautuu. Mieli lepää ilman ponnistelua ja pysyy silti sopivan virittyneenä.

Jostain syystä jopa lentokoneen suihkujälki näyttää sopivan maisemaan, kun sekin suuntaa eteenpäin ja asettuu keväiseen logiikkaan, jatkuvaan muutokseen. Jos vaikka se samalla herättää minussa myös ilmastollista ristiriitaa.

Pienikin piipahdus luontoympäristössä voi toimia hermoston nollaajana. Kävin hakemassa sitä näillä kuvilla myös sisälle. Samalla muistelin aikaa, jolloin kävimme lasten kanssa "kevätretki metsiimme" -retkillä 🥰

30/04/2026

Yksi pallo sulle ja yksi pallo mulle, loput meille yhdessä 🎈🎈🎈

Ilo ei ole jotain, mitä voi pakottaa — vaan jotain, mille voi syntyä tilaa. Se ei pysy puristamalla, vaan liittyy usein keveyden kokemukseen.

Ilon hetki on herkkä, ohikiitävä ja kaunis: se löytyy, kun voi hengittää hellittävämmin, antaa huolten lipua hetkeksi mielen laitamille ja viipyä siinä, mikä juuri nyt on 💛

Hyvää vappua — muistetaan leikkimielisyys, vaikka maailma välillä vaatii liikaa vakavuutta 🎈🎉🎈

26/04/2026

Mutkia matkassa ➰ Se kuuluu elämään.

Kun terveys haastoi muutama vuosi sitten - ei mitään henkeä uhkaavaa, m***a omaa arkea ja tekemistä rajoittavaa – ajattelin, että tämä oli tässä.
Rakas liikuntaharrastuskin pitäisi lopettaa.

M***a en lopettanut – säädin ja pidin kiinni merkityksellisestä.
Vähemmän, lyhyemmin, hitaammin, kevyemmin.
Jatkoin mahdollisissa puitteissa – en luovuttanut.

Vuosien jälkeen paluu rakkaan lajin pariin onnistui paremmin.
Nyt mennään taas lähes entiseen tapaan.

Joskus viisautta on päästää irti.
Ja joskus se on sitä, että jatkaa – vähän toisin säädettynä.

〰〰〰

Tänään tuulisella juoksulenkillä muistelin noita lamaavia aikoja 👣 👣 👣
Olen kiitollinen, että silloin löysin edes vähän kykyä pitää kiinni itselle tärkeästä ja terveellisestä – myös epävarmuuden keskellä.

Mikä mahtaa olla tämänkin rungon tarina? 🪾
Mutkia on tullut matkaan, ja sen jälkeen suunta jatkuu kohti valoa ☀️

24/04/2026

Mekko ylle – ja juhla keskellä arkea.
Hetki, jossa ilo ja merkitys kulkivat rinnakkain: vaikuttavia puheita, vuosien varrelta kantavia tarinoita sekä iloisia ja lämpimiä kohtaamisia.
Sitä se oli - elämänmakuinen juhla.

Viikko sitten sain kunnian osallistua Maaseudun tukihenkilöverkkon 30-vuotisjuhlaan. Paikalla oli tukihenkilöitä kolmelta vuosikymmeneltä, yhteistyökumppaneita ja valtiovallan edustajia.

Tukihenkilöverkosto tarjoaa matalan kynnyksen keskustelutukea ja käytännön apua maatalousyrittäjille ja maaseudun asukkaille silloin, kun arki kuormittaa. Mukana on noin 140 tukihenkilöä. Viime vuonna noin 1900 ihmistä sai heiltä tukea. Kuten Stean johtaja, Hanna Heinonen, totesi, kyse on “hyvin vaikuttavasta toiminnasta”.

Pysäyttävää oli kuulla kertomuksia siitä, miten ihmisen peruskysymykset – jaksaminen ja ihmissuhteet – pysyvät haastavina ajasta toiseen. Siksi kohtaamisella on väliä. Tästä syystä minä olen valtavan kiitollinen, että olen saanut jo neljän vuoden ajan olla mukana tukihenkilöiden peruskoulutuksessa yhdessä Loma ja Terveys ry:n Mian kanssa. Psykologin näkökulmasta koulutuksessa keskeistä ei ole vain tietopuolen sisällön tarjoaminen, vaan myös turvallisen rakenteen ja ymmärryksen luominen siitä, mitä rinnallakulkeminen vaativassa vapaaehtoistyössä tarkoittaa näissä ikiaikaisissa ihmisten haasteissa.

Loma ja Terveys ry luo Maaseudun tukihenkilöverkolle toiminnalle rakenteet, puitteet ja kotipesän – tukihenkilöverkoston organisoinnin perustan. Siinä missä järjestö luo toiminnalle rakenteet ja kodin, Mia antaa sille kasvot ja sydämen.

“Välittäminen on voima, joka kantaa meitä kaikkia”, muistutti ministeri Sari Essayah. Senhän me tiedämme: antaessa saa – hyöty on molemminpuolinen.

Kuvat: Ari Lassila