20/08/2026
TÄMÄN LUIN: Paavo Teittinen: Pitkä vuoro. Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen. Gummerus, 2025.
KENELLE SUOSITTELEN: Jokaiselle, joka uskaltaa avata silmät yhteiskuntamme valtavalle epäonnistumiselle.
PIDIN ERITYISESTI: Kirja on voittanut Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2025. Odotin, että kyseessä on asultaan väitöskirjamainen teos, jonka lukemiseen täytyy varata siihen sopiva aika ja asenne. Olin (onneksi) väärässä - kyseessä on puhtaasti tietokirja, se on selvää, m***a kirjoittajan tyyli on vangitseva, mukaansatempaava eikä todellakaan sellainen, jota voisi lukea iltaisin unta odotellessa. Tai toki voi, m***a kirjaa on vaikea laskea käsistään edes väsyneenä.
MINUA KOSKETTI: Minua kosketti, minua suututti, koin maailmantuskaa. Kyseenalaistin kulutusvalintojani, joita olen aiemmin pitänyt eettisesti kestävänä. Väitän, etten enää koskaan katso yhteiskuntaamme samanlaisten silmälasien läpi. Kirja antaa äänen heille, joita ei ole kuultu. Heille, joita emme lähtökohtaisesti ajattele hyväksikäytettyinä tai uhreina. Heille, joiden tuskaa emme näe pakatessamme ostoskorejamme, valitessamme lounasravintoloita, ihaillessamme nopeasti kohoavia rakennuksia tai valittaessamme kehnosta siivousjäljestä.
POIMINTA KIRJASTA: Valinta on hyvin vaikea, sillä jokainen kirjassa oleva tarina ansaitsee tulla nostetuksi omana itsenään. Niinpä lainaan kirjailijan terveisiä prologista: "Tämä kirja kertoo oikeusvaltiomme sokeista pisteistä, suomalaisille näkymättömistä todellisuuksista ja siitä, miten kaikki eivät ole yhdenvertaisia lain edessä."
Kirjan vinkkasi Salla-perheneuvoja