29/11/2018
Tällaista työn alla tänä viikonloppuna!
torstai—Osteopaatti Mari Koski—LASTENOSTEOPATIA
Hellävaraisuutensa ja turvallisuutensa vuoksi osteopaattinen hoito sopii erinomaisesti lapsille. Lapsen keho on kasvun ja jatkuvan dynaamisen muutoksen tilassa. Tämän vuoksi hoitovasteet ovat yleensä nopeita ja hoito ohjaa kasvua oikeaan suuntaan. Lapsen kehoon kohdistuneet traumat kuten syntymän aikana kalloon tai vartaloon kohdistuneet voimat synnytyskanavassa tai erilaiset tapaturmat kuten putoamiset ja kaatumiset olisi hyvä tasapainottaa mahdollisimman pian, jotta keho voi palautua niiden yhteydessä syntyneistä jännityksistä. Joskus huomaamatta jäänyt kipu voi esimerkiksi ohjata vauvaa tai lasta välttämään tiettyä asentoa, jolloin tällä voi olla vaikutusta poikkeavien liikemallien syntyyn. Hoitamalla lasta voidaan ennaltaehkäistä vaikeammin hoidettavia vaivoja myöhemmin elämässä.
Isompien lasten kohdalla osteopaatti hoitaa osittain samoja vaivoja kuin aikuisillakin. Erilaiset tuki- ja liikuntaelimistön kiputilat, päänsärky, migreeni, purentaongelmat, kasvukivut, unettomuus ja toiminnalliset vatsavaivat ovat esimerkkejä asioista, joihin on mahdollista saada helpotusta osteopaattisella hoidolla. Vauvojen kohdalla osteopatiasta voi olla apua esimerkiksi refluksiin, kireisiin huuli- ja kielijänteisiin, itkuisuuteen tai vartalon puolieroihin.
Hoitotekniikat ovat lempeitä, kivuttomia ja turvallisia. Hoidossa otetaan aina huomioon lapsen ikä ja kehitysvaihe, sekä niiden mukanaan tuomat mahdollisuudet. Parhaimmillaan osteopaattinen hoito vaikuttaa positiivisesti lapsen koko hyvinvointiin ja sitä kautta kehontuntemuksen lisääntymiseen ja terveen itsetunnon muodostumiseen. Hoidon perustana on tieto lapsen normaalista kehityksestä. Tarvitaan myös kykyä nähdä lapsi erityisenä. Lastenosteopatian kontekstissa voidaankin kysyä: Mitä juuri tämä lapsi kysyy minulta nyt? Lapsen aito kohtaaminen johtaa ymmärrykseen, joka on kunnioittavaa ja rakastavaa.
Osteopatiassa ajatuksena on hoitaa ihmistä kokonaisuutena, eikä niinkään keskittyen ainoastaan oirealueeseen. Lasta hoidettaessa tämä näkökulma korostuu entisestään kehon ollessa jatkuvassa kasvun ja muutoksen tilassa. Osteopaatin huomio keskittyy löytämään lapsesta terveyttä ja hän pyrkii hoidollaan antamaan kehon toiminnalle sellaista tukea mitä se tarvitsee. Lapsen mahdollinen sairaus tai oireet eivät ole hoitotilanteessa suurennuslasin alla, vaan ne nähdään enemmänkin osana kokonaisuutta. Tarvittaessa osteopaatti konsultoi lääkäriä tai toista terveydenhuollon ammattilaista.
LÄHTEET:
Moeckel, Eva – Mitha, Noori 2008: Textbook of Pediatric Osteopathy. Edinburgh: Elsevier Limited.
Nelson, Kenneth E.–Glonek, Thomas (toim.) 2015: Somatic Dysfunction in Osteopathic Family Medicine. Philadephia: Wolters Kluwer Health.