22/04/2026
Minusta ei ole viime aikoina kuulunut näillä kanavilla. Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi ollut mitään sanottavaa - päinvastoin. Yhtään julkaisua ei vain lopulta ole syntynyt.
Nyt haluan kuitenkin jakaa oivalluksen, jonka sain viime viikolla, kun katselin tätä komeasti kumartavaa mäntyä, joka kasvaa Yllästunturissa. Mietin, mitähän sille on mahtanut käydä: onko se joutunut nöyrtymään pakon edessä, vai onko se tullut itse siihen tulokseen, että noissa maisemissa sen on parempi kumartaa ja levittää latva matalammalle.
Molemmat vaihtoehdot vaativat sitkeyttä ja sinnikkyyttä, m***a ensin mainittuun liittyy enemmän kärsimystä. Jos muutoksen tekee vasta pakon edessä sen sijaan, että sopeutuisi olosuhteisiin jo siinä vaiheessa, kun haasteita alkaa ilmetä, kolaus on väistämättä kovempi.
Niinpä parhaiten tässä elämässä ei taidakaan selvitä se, joka on sitkein ja sinnikkäin,vaan se, joka osaa mukautua ja sopeutua kulloiseenkin tilanteeseen omista tarpeistaan huolehtien. Vai mitäpä mieltä olet?
