28/07/2026
Tapahtui tässä eräänä päivänä.
Kolme kuukautta sitten kävin ensimmäisen kerran pariskunnan luona, silloin kaikki hyvin. Sovittiin uusi aika.
Mennessäni nyt, tupsahdin keskelle umpisolmua. Omaishoitaja saanut pysäyttävän diagnoosin, kuolema ehkä kolkuttelee jo ovella. Huoli puolisosta, mitä nyt tapahtuu. Lähellä ei omaisia tai ystäviä. Vuotava haava kädessä, ei voi jättää puolisoa yksin, että lähtisi päivystykseen. Viimeksi siellä meni kahdeksan tuntia.
Meidän hyvinvointiyhteiskunta ei vastaa heidän palvelutarpeeseensa. Laiva kääntyy liian hitaasti. Asiakas kertoo, että ketään ei kiinnosta. Heillä ramppaa erinäisiä hoitajia omine vastuualueineen, jokainen tekee vain sen, mikä heille kuuluu.
Hoidettiin jalat, ja haava. Jalkahoito oli tällä kertaa vain sivutoimenpide. Muut asiat olivat paljon tärkeämpiä. Omaishoitajan vaikea luopua roolistaan ja vastuustaan, vaikka hänkin on jo hoidon tarpeessa. Ihmettelen hoitajia, jotka eivät katso kokonaisuutta!
Pitäkää ystävistä kiinni ja uskaltakaa pyytää apua. Ajattelen, että me ihmiset olemme täällä toisiamme varten. Hyvä kiertää.