03/12/2025
Ajattelen, että paraneminen on ennenkaikkea hyväksymisprosessi. Että ihminen hyväksyy sen, mitä hänelle on tapahtunut ja mitä on nyt ja ymmärtää sen, ettei se ole hänen syytänsä. Koska hän ei sitä itse ole valinnut. Sen että joku todistaa tämän hänessä.
Sen mitä on nyt, voi hyväksyä sellaisena kuin se on, m***a se ei tarkoita toivosta luopumista tai alistumista sairaudelle tai huonolle elämälle.
Paraneminen voi olla sitä, että ihminen löytää jonkin merkityksen sairastumiselleen. Tai elämälleen sairastumisen myötä.
Joskus tämä voi tarkoittaa lopulta sitä, että myös reitti ulos sairaudesta tai oireista löytyy ja se on osa paranemista.
Joskus paraneminen on sitä että oppii elämään merkityksellistä ja mahdollisimman hyvää elämää sairauden kanssa. Elämää sen kaikkine puolineen ja tunteineen, että hyväksyy ne kaikki kuuluvaksi omaan tarinaan. Jotta ne voi hyväksyä vaipumatta katkeruuteen, on sairastumiselle yleensä löydettävä jokin merkitys ja tarkoitus.
Paraneminen voi olla sitä, että oppii tekemään itsessään ja kehossaan lempeää tilaa kaikenlaisille tuntemuksille.
Että oppii pitämään itsestään huolta itsensä takia, olemaan itsensä ja kehonsa ystävä. Tuli mitä tuli. 🖤
-> Tämä samm***aa kehon hälytystilan
-> Mikä taas mahdollistaa korjaavat prosessit, paranemisen ja toimijuuden elämään.
Jos kaipaat apua tämänkaltaiseen prosessiin, laita viestiä tai seuraa tiliäni täällä sekä instassa https://www.instagram.com/polku.itseen?igsh=NXM3OHh1d3U1ZTU1&utm_source=qr
