05/08/2026
Palasin vasta kesälomalta yhden oivalluksen kanssa. Huomasin jälleen saman teeman, joka on kulkenut mun elämässä jo vuosia - ja toistunut erityisesti kesäisin.
Oon ollut pitkään sellainen levoton sielu. Tein paljon, koko ajan. Nykyvuosina ihan eri tahilla toki ja eheämmästä maskuliinienergiasta, m***a välillä kun elämä tarjoilee opetuksia, suorittava tekeminen ja taukojen täyttäminen meinaa astua kehiin.
Mulla meni kauan ymmärtää, että tekeminen oli joskus ollut mulle turvaa.
Niin kauan kuin tein, mun ei tarvinnut pysähtyä kohtaamaan kaikkea sitä, mitä mun sisällä odotti.
Nykyään sama mekanismi saattaa joskus vielä nostaa päätään, m***a tunnistan sen jo paljon aikaisemmin. En enää taistele sitä vastaan.
Kuuntelen, mitä se yrittää kertoa.
Tämä sai minut pohtimaan, kuinka monella meistä elämä toistaa samaa teemaa yhä uudelleen. Ehkä samat ihmissuhteet, ehkä se on riittämättömyyden tunne. Tai vaikeus levätä. Tai jollakin tämä saattaa olla rajojen asettaminen.
Entä jos näissä kyse ei ole huonosta tuurista tai sattumista? Entä jos elämä yrittää saada huomiosi johonkin, mikä kaipaa nähdyksi tulemista?
Minä uskon, että energia ei valehtele.
💛 Mikä teema sinulla tuntuu palaavan elämässä yhä uudelleen? Kirjoita yksi sana tai ajatus kommentteihin, ois mukava jutella näistä yhdessä!