10/05/2026
En koputa väärää ovea
Syy siihen, miksi olen viimeiset 18 vuotta ollut henkilökohtaisella tutkimusmatkalla syklisyyteen ja naiskehon sisäänrakennettuihin siirtymäriitteihin, ei ole se, että naiskehon vaiheet olisivat olleet minulle erityisen ihania.
Synnytys, kuukautiskierto ja vaihdevuodet ovat minulle tärkeitä aiheita ihan eri syystä. Olin lähellä menehtyä synnytyksen jälkeiseen verenvuotoon, ja synnytyksestä toipuminen kesti useita vuosia. M***a synnytys kutsui minut takaisin kehoon. Olin nukkunut Ruususen unta, ja synnytys herätti minut eloon pitkästä unesta.
Olen valtavan kiitollinen, että sain verensiirron ja selvisin hengissä. Moderni lääketiede oli pelastus. M***a henkisiin haavoihin lääketiede ei auttanut. Siihen auttoivat taide, mytologia ja labyrintissa kulkeminen. Samaa koen nyt vaihdevuosisiirtymässä.
En koputa väärää ovea. Tiedän, mitä tämä vaihe vaatii minulta: surutyöskentelyä, anteeksiantamista, rituaaleja, pysähtymistä, lepäämistä, vanhasta riisumista. Tiedän myös, että se voi olla täynnä yllätyksiä.
Äitiyden siirtymässä labyrintti auttoi minua hahmottamaan uuden minäni. Ja nyt, matkalla kohti menopaussia, labyrintti toimii jälleen sisäisenä karttana.🌀
Matka labyrintin keskustaan – kohti synnytystä, kuukautisia tai menopaussia – symboloi vanhan kuolemaa. Matka keskustasta ulos symboloi uudelleensyntymää. Matkalla kohtaa jotain syvää kuolema-elämä-kuolema-syklistä ja omasta muutoskyvystä.
Labyrintti kutsuu antautumaan prosessille ja luottamaan siihen, että jokaisella mutkalla on merkitys – myös niillä, jotka tuntuvat vievän harhaan. Sen kautta kehon ja naisellisuuden syklit voivat tulla nähdyiksi pyhinä ja merkityksellisinä initiaatioina.
Jos tämä resonoi, kutsun sinut mukaan syventymään aiheeseen.
Puhun aiheesta webinaarissa Vaihdevuodet uudesta näkökulmasta – hormonimyrskystä voimavuosiin 20.5. Webinaarin lisäksi saat e-julkaisun Naisen labyrintti. Kommentoi matka niin lähetän linkin.
Labyrinttiretriittiin Frantsilassa 13-14.6. on vielä kaksi paikkaa.