05/09/2026
Tänään on Yrittäjän päivä.
Ja myöhemmin tänä vuonna Kasvava Kuu täyttää jo 10 vuotta.
Silti minun on välillä edelleen vähän vaikea ajatella itseäni yrittäjänä.
Olen tehnyt tätä kaikki nämä vuodet sivutoimisesti palkkatyön rinnalla. Ehkä juuri siksi takaraivossa asuu sitkeä ajatus, että olenko minä oikea yrittäjä vai vain joku, joka vähän puuhastelee yrityksen kanssa vapaa-ajallaan.
Huijarisyndrooma osaa kyllä hommansa.
Samaan aikaan näihin kymmeneen vuoteen on mahtunut aika paljon muutakin kuin puuhastelua. Doulauksia, synnytyksiä, vauvoja ja perheitä. Imetysohjausta, hoitoja, koulutuksia, tapahtumia, uusia palveluita, onnistumisia, kokeiluja ja myös paljon niitä ideoita, jotka eivät koskaan päätyneet alkua pidemmälle.
Yksi tärkeä vaihe matkallani on ollut myös Olennaisen yrittäjäyhteisö. Oli ihan eri asia tehdä omaa pientä yritystä, kun ympärillä oli muita yrittäjiä. Ihmisiä, joiden kanssa pystyi jakamaan ajatuksia, onnistumisia, epävarmuutta ja sitä yrittäjyyden välillä vähän kummallistakin arkea. Kun ympärillä oli muita yrittäjiä, oli ehkä itsekin vähän helpompi uskoa olevansa yksi heistä.
Jossain taustalla elää edelleen myös haave siitä, että ehkä jonain päivänä Kasvava Kuu voisi olla päätyöni.
En tiedä toteutuuko se koskaan tai miltä yritykseni näyttää seuraavan kymmenen vuoden päästä. M***a ehkä minun ei tarvitsekaan tietää.
Tiedän ainakin sen, miksi tätä teen.
Haluan tehdä työtä, jonka koen merkitykselliseksi. Kohdata ihmisiä ilman kiirettä, kulkea rinnalla ja tarjota paikkaa, jossa saa hetkeksi pysähtyä ja tulla kuulluksi, hoidetuksi ja kannatelluksi.
Ja ehkä näin lähes kymmenen vuoden kohdalla voisin jo pikkuhiljaa myöntää itselleni:
kyllä minä taidan olla yrittäjä. 🤎
Hyvää Yrittäjän päivää kaikille, myös meille, jotka emme aina itsekään muista laskea itseämme mukaan. 😄