Tmi Krista Malin

28/08/2026

Oon välillä miettinyt, pitäiskö mun päättää, mitä mä oikeen teen.

Oon opiskellut kohta 9 vuotta putkeen. Ja mitä enemmän opin, sitä enemmän löydän juttuja mistä haluun oppia lisää.

Mulla on tiedonjano. Haluun ymmärtää, miten asiat toimivat, anatomian, fysiologian ja hermoston tasolla, m***a myös sitä, mitä meissä tapahtuu kokemusten, tunteiden ja selviytymismallien tasolla.

Oon itse saanut valtavasti apua kehon kautta työskentelystä. Oon nähnyt sen merkityksen sekä itsessäni että asiakkaissani. M***a mulle on ollut yhtä merkityksellistä tutkia omia uskomuksiani, selviytymisstrategioitani ja sitä, mitä mun oireiden ja reaktioiden alla oikeasti tapahtuu.

Ja just siksi vierastan nykyään niin paljon mustavalkoista ajattelua. Sitä, että yksi asia tai menetelmä olisi vastaus kaikkeen. En pysty ajattelemaan, että yhden lähestymistavan pitäisi pystyä selittämään koko ihminen.

Hyödynnän siis työssäni monia eri näkökulmia, m***a mun työn ydin on erityisesti kraniosakraaliterapia, primitiivirefleksit ja yksilöllisten hermoston vahvuuksien ymmärtäminen.

Compassionate Inquiry on pikkuhiljaa alkanut kulkea mukana myös kaikessa muussa tekemisessäni. Se on muuttanut sitä, miten kohtaan ihmisen ja samalla myös sitä, miten katson kehoa, hermostoa ja oireita.

Ja silti edelleen haluun oppia lisää, yhdistellä näkökulmia ja ennen kaikkea säilyttää uteliaisuuden ihmistä kohtaan.

Näiden kaikkien yhdistelmästä on muodostunut mun oma tapa tehdä työtä. Oot tervetullut just sellaisena kun oot❤️

22/08/2026

Tämän lisäksi haluun tukea mun vastustuskykyä ja solujen toimintaa. Sekä antaa mun hermostolle ja aivoille boostia. Ja parasta kun kiireisen arjen keskellä saa hetken aikaa hengähtää🫶🏽

OxyPro™ mieto ylipainehappihoito (mHBOT) on ei-lääketieteellinen, kokonaisvaltainen ratkaisu palautumisen tehostamiseen, soluaineenvaihdunnan parantamiseen ja kehon luonnolliseen puhdistamiseen. Nostamalla happitasoja ja käyttämällä lievää painetta OxyPro™ tukee kehon kykyä korjata kudoksia, vahvistaa immuunijärjestelmää ja edistää yleistä hyvinvointia.

21/08/2026

Aiemmin postasin siitä, miten monesti yritämme hengitellä, säädellä ja keinolla millä hyvänsä päästä ahdistuksesta eroon. Omalla kohdallani pelkkä hermoston ”rauhoittaminen” ei kuitenkaan muuttanut tilannetta, vaan se, että aloin uteliaasti tutkia, mitä ahdistuksen alla oli.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kehon kautta työskentelyllä olisi merkitystä. Päinvastoin, oon saanut todistaa sen työssäni lukemattomia kertoja.

✨ Keho ja mieli eivät ole kaksi erillistä asiaa. ✨

Aivot ja hermosto käsittelevät jatkuvasti kehosta ja ympäristöstä tulevaa tietoa. Proprioseptiivinen järjestelmä kertoo esimerkiksi, missä kehomme on ja miten se liikkuu ja vestibulaarinen järjestelmä välittää tietoa liikkeestä, asennosta ja tasapainosta.

Jos tämä tieto on epäselvää tai sen käsittely kuormittaa hermostoa, aivojen on vaikeampi hahmottaa, mitä kehossa ja ympäristössä tapahtuu. Silloin hermosto voi jäädä helpommin valppaaseen tilaan, mikä voi tuntua kehossa esimerkiksi jännittyneisyytenä, levottomuutena tai ahdistuksena.

Integroitumattomat primitiivirefleksit vaikuttaa tähän sensorimotoriseen kokonaisuuteen ja siihen, miten hermosto käsittelee aistitietoa ja liikettä.

Kun keho joutuu olemaan paljon valmiustilassa, myös sympaattinen hermosto aktivoituu herkemmin. Keho voi ikään kuin viestiä aivoille jatkuvasti:
”Ole valppaana. Jotain voi tapahtua.”

Primitiivirefleksien integraation yksi tavoite on tukea liikkeen, aistitiedon ja kehon hahmottamisen tarkoituksenmukaisempaa toimintaa. Ja tätä kautta se voi olla yksi pala myös ahdistuksen kokonaisuudessa.

Kun kehosta tuleva tieto selkeytyy ja liikkuminen tuntuu turvallisemmalta ja hallitummalta, se voi antaa hermostolle enemmän mahdollisuuksia poistua jatkuvasta valmiustilasta.

Viime viikolla saatiin taas yksi Sensomotorinen valmennus maaliin ja asiakkaan epämääräiset lihaskivut ja levoton,sekä ahdistunut olo helpotti huimasti kun saatiin ylimääräistä kuormaa hermostosta pois❤️

20/08/2026

Pakko vielä palata Norjaan ja Blåvatnetin maisemiin, jotka oli kuin jostain sadusta. Ihan kuin oisin astunut fantasiamaailmaan. Puuttui enää se, että vuorten takaa olisi lentänyt lohikäärme😅

Me ajettiin tänne Tromsosta ja osan matkaa autolautalla, m***a Kilpisjärveltä ajelee vaan muutaman tunnin. Maisemat on näkemisen arvoiset!

17/08/2026

Kesälomat alkaa olemaan mulla takanapäin. Oli kiva lomailla kotona, m***a myös viikko pohjoisessa oli ihana.

Oon kauan haaveillut pääseväni Senjan saarelle Norjaan ja tänä vuonna se tapahtui. Eikä varmasti oo viiminen kerta kun siellä tulee käytyä. Ihan uskomattoman upeita maisemia, ihana rauha ja kiireettömyys. Jännitin etukäteen miten meidän pappakoira jaksaa reissun. Kun viime joulukuussa varailin junalippuja, oli ajatus, että hän ei ehkä enää tätä reissua nää, m***a siellä hän oli matkalla mukana ja kaikki meni hyvin❤️

Matkalla pysähdyttiin yöksi Kilpisjärvelle, jolla on erityinen paikka mun sydämessä. Senjalta tullessa nukuttiin kaksi yötä Tromsossa ja sieltä tehtiin päiväretki Blåvatnetiin. Vaikeeta välillä uskoa, että ne kaikki maisemat on todellisia ja vielä suhteellisen lähellä Suomea.

Jos jotain voisin muuttaa, niin olisin mielelläni ajanut auton kotiin asti, enkä hinauttanut Rovaniemellä korjaamon pihaan, m***a jäi hauskat muistot ja tarina siitäkin.

Ihanaa aloittaa arki, vaikka mielessä kytee jo uuden seikkailut. Elokuussa vielä yks koulutus ja sitten meidän kraniokurssi alkaa, jännää 🫶🏽

04/08/2026

31/07/2026

Miedossa ylipainehappihoidossa hengitetään happea tavallista korkeammassa ilmanpaineessa. Tämän ansiosta happea liukenee enemmän myös veren plasmaan, jolloin sitä kulkeutuu tehokkaammin kehon käyttöön.

Moni hakeutuu hoitoon esimerkiksi tukemaan palautumista, jaksamista, palauttavaa unta tai kehon omia luonnollisia korjausprosesseja.

✨ Elokuun tarjous
Omatoimikäyntien 5 kerran sarjakortti 200 € (norm. 225 €).

Ensimmäinen käynti sisältää aina opastuksen. Laita viestiä, jos haluat kuulla lisää tai varata ajan🫶🏽

30/07/2026

Tällä hetkellä hermoston säätely tuntuu olevan vastaus lähes kaikkeen.

Ahdistaako?
”Tee hengitysharjoitus, aktivoi vagushermoa, rauhoita hermostoa.”

Mun ahdistus ei kaivannut lisää hengitysharjoituksia tai säätelyä.

Lopetin kysymästä:
“Miten pääsen tästä eroon?”
Ja aloin kysyä:
“Mitä tää yrittää kertoa mulle?

Ahdistuksen alta löytyi vanhoja selviytymismalleja ja paljon tukahdutettuja tunteita. Tarinoita, joita olin uskonut itsestäni vuosia. Joskus elämässäni oli ollut turvallisempaa olla tuntematta ja painaa kaikki tunteet mahdollisimman syvälle.

Vaikka olisin kuinka rauhoittanut hermostoani, mikään ei muuttunut niin kauan kuin nää jäivät näkymättömiksi.

Se alkoi muuttua vasta silloin, kun sain turvallisen ihmisen kannattelussa tutkia niitä osia itsessäni, jotka olivat oppineet suojelemaan mua.

En tarkoita, etteivätkö hengitysharjoitukset tai hermoston säätely ylipäätään olisi tärkeitä. Ne voivat olla juuri se mikä auttaa luomaan riittävästi turvaa pysähtymiselle.

Ne voivat auttaa silloin, kun olo on niin kuormittunut, ettei tutkiminen ole vielä mahdollista. M***a ne eivät aina vastaa siihen, miksi ahdistus on tullut ja siksi niitä ei pitäisi tarjota vastuksena kaikkeen.

Teen itse työkseni hermoston kanssa töitä. Oon nähnyt, miten paljon turvallisuuden kokemuksen lisääminen, hermoston säätely ja esimerkiksi primitiivirefleksien integrointi voivat auttaa ihmisiä. Ja ne ovat auttaneet myös mua.

Omalla kohdallani suurin muutos ei tapahtunut kuitenkaan silloin, kun yritin rauhoittaa ahdistustani. Se tapahtui silloin, kun lakkasin yrittämästä päästä siitä eroon.

Mulle hermoston säätely ei ollut päätepiste. Se loi turvaa. Ja se mahdollisti sen, että pystyin vähitellen tutkimaan myös sitä, mitä ahdistuksen alla oli🫶🏽

27/07/2026

Hyvää syntymäpäivää sinne jonnekkin🧡

Kun Ipy kuoli äkillisesti, en menettänyt vain koiraa.
Menetin sen, jonka kanssa olin jakanut arkeni, iloni ja suruni.

Mun suru ei johtunut pelkästään siitä, että hän oli poissa, se johtui myös siitä että menetin paikan, jossa koin turvaa, rakkautta ja ehdotonta hyväksyntää.

Moni ajattelee edelleen, että lemmikin kuolema on “vain” lemmikin kuolema.

Varsinkin silloin, kun menetys tulee yllättäen, se voi ravistella ihmistä syvältä. M***a se usein jää näkymättömäksi. Sitä ei aina osata kohdata, eikä sille aina anneta samanlaista tilaa kuin muille menetyksille.

Mä nukuin muutaman kuukauden sohvalla hänen lähtönsä jälkeen, koska mun aamu alkoi ja ilta päättyi hänen vieressä. Hän oli se, joka nukkui peiton alla, ihan kiinni kyljessä ja jaksoi maata vieressä halattavana vaikka m***a tuntia. En kestänyt sitä tyhjyyttä kun piti mennä nukkumaan, joten oli helpompi olla menemättä nukkumaan sänkyyn.

Suunniteltiin Kuusamon reissua ystävän kanssa, m***a en lopulta pystynyt edes lähtemään, koska mä pelkäsin, että pappakoiralle tapahtuu siellä jotain, eikä löydetä eläinlääkäriä ajoissa. Myös samasta syystä edelleenkään en tykkää olla yötä eri kaupungissa, jos jotain sattuu, enkä ookkaan paikalla. Myös jokainen reissu heidän kanssa aina vähän jännittää.

Sydän ei mittaa menetystä lajin perusteella. Se tuntee vain sen, että joku äärettömän tärkeä puuttuu❤️‍🩹

Siksi toivoisin, että lemmikin menetystä ei vähäteltäisi. Ja muistaa, ettei kaikki sure samalla tavalla.

Jos säkin kannat sydämessäsi lemmikkiä, jota ikävöit edelleen, toivottavasti tiedät:
Sun suru ei ole liian suuri. Sitä ei tarvitse selittää. Eikä sitä tarvii hävetä.

Ipy jätti jälkeensä valtavan ikävän. M***a hän jätti mulle myös jotain muuta: hän pysäytti minut ensimmäistä kertaa elämässäni niin täysin, etten voinut enää juosta omia tunteitani karkuun. Ehkä se on yksi hänen viimeisistä lahjoistaan mulle🥺❤️

12/07/2026

”Tunne tunteesi.”

Tätä neuvoa näkee nykyään kaikkialla.
Se kuulostaa yksinkertaiselta ja vaikka ajatus on hyvä, mietin joskus, että siitä puuttuu yksi todella tärkeä asia.

Koska jos oon ihan rehellinen, mulle tunteiden tunnistaminen ja tunteminen ei ole koskaan ollut helppoa. Pohdin, miksen osaa vain pysähtyä tuntemaan niin kuin siitä puhutaan. Pitkään ajattelin, että mä en nyt vaan oo niin tunteellinen ihminen.

Huomasin myös melkein käyttäväni hermostotyyppiäni vastauksena siihen, miksi tunteiden tunnistaminen on ollut minulle vaikeaa. On totta, että mun hermosto ei lähesty tilanteita ensimmäisenä tunteen, vaan rationaalisuuden kautta.

Synnynnäiset hermoston vahvuudet voi vaikuttaa siihen, mistä suunnasta lähestymme maailmaa. Silti me kaikki olemme ihmisiä. Ja me kaikki myös tunnemme. Joskus tunteet ovat vain olleet niin hyvin suojassa, ettei niihin ole ollut helppo saada yhteyttä.

Tunteiden tunteminen ei oo vaikeaa siksi, että meissä olisi jotain vialla. Joskus se on vaikeaa siksi, että jokin meissä oppi kauan sitten, ettei kaikkia tunteita ollut turvallista tuntea.

Ehkä niitä ei ollut tilaa näyttää. Ehkä niiden kanssa jäi yksin. Ehkä ne olivat liian suuria kannettavaksi.Tai ehkä niiden näyttämisestä seurasi jotain, mitä pieni ihminen ei halunnut kokea uudelleen.

Niiden alaspainaminen oli sun kehon erittäin viisas tapa selviytyä🧡

Siksi joskus pysähdyn miettimään, onko neuvo “tunne tunteesi” sittenkään ensimmäinen askel. Ehkä ensimmäinen askel on uteliaisuus.

Uskallus kysyä lempeästi:

“Mitä tää osa m***a on yrittänyt suojella?”

Joskus ymmärtäminen tulee ennen muutosta.
Ja usein lempeä uteliaisuus vie pidemmälle kuin itsensä korjaaminen🧡