Terapiapalvelu Usva

02/09/2026

Millainen parisuhteeni on – ja millaisena siinä olen?

Parisuhdetta arvioidessa huomio kiinnittyy helposti kysymykseen: Rakastanko häntä?

Se on tärkeä kysymys, m***a rakkaus ei yksin kerro, onko suhde meille hyvä. Voimme rakastaa ihmistä, jonka kanssa emme voi hyvin. Voimme myös kiinnittyä vahvasti siihen, millainen suhde joskus oli tai millaiseksi toivomme sen vielä muuttuvan.

Parisuhteen SWOT-analyysi auttaa katsomaan suhdetta neljästä näkökulmasta:

🌿 Vahvuudet
Mikä suhteessa toimii? Mikä tuo turvaa ja läheisyyttä? Mitä arvostan kumppanissani?

🌸 Heikkoudet
Mikä kuormittaa tai satuttaa? Mitkä ongelmat toistuvat? Missä tarpeeni jäävät kohtaamatta?

✨ Mahdollisuudet
Mikä voisi muuttua paremmaksi? Mihin olemme molemmat valmiita? Näkyykö halu muutokseen myös konkreettisissa teoissa?

🍂 Uhat
Mitä tapahtuu, jos mikään ei muutu? Mikä vaarantaa hyvinvointini? Kunnioitetaanko rajojani?

Harjoituksen tarkoituksena ei ole antaa nopeaa vastausta siihen, pitäisikö suhteessa pysyä vai lähteä. Sen avulla voi kuitenkin tulla näkyväksi, millainen suhde todellisuudessa on – ja millaiseksi itse siinä vähitellen tulee.

Joskus olennaisin kysymys ei ole:

“Onko suhteeni niin huono, että minun pitäisi lähteä?”

Vaan:

“Onko tämä suhde riittävän hyvä, turvallinen ja vastavuoroinen, jotta haluan valita sen?”

Rakkauden lisäksi hyvässä parisuhteessa tarvitaan turvallisuutta, kunnioitusta, vastavuoroisuutta, vastuunkantoa ja mahdollisuutta olla oma itsensä.

💛 Toista ihmistä voi rakastaa ja samalla huomata, ettei suhde hänen kanssaan tee itselle hyvää.

Terapiapalvelu Usva Oy
Katja Keränen, psykoterapeutti

Terapiapalvelu Usva tarjoaa laadukkaat ja ammattitaitoiset mielenterveysalanasiantuntijapalvelut pitkälle koulutetun ammattilaisen toimesta.

02/09/2026

17/06/2026

Kesä on monelle aikaa, jolloin arjen rytmi hieman muuttuu. Toisille se tarkoittaa lomaa, matkustamista ja yhdessäoloa, toisille rauhallisempia päiviä, puutarhan hoitamista, mökkielämää tai yksinkertaisesti mahdollisuutta hengähtää hetkeksi tavallisen arjen keskellä.

Samalla on hyvä muistaa, että kesä ei ole kaikille pelkästään keveyttä ja huolettomuutta. Joskus valoisat päivät, muuttuvat rutiinit, yksinäisyys, menetykset tai elämän vaikeat kokemukset voivat tuntua kesälläkin mukana kulkevilta. Kaikki tunteet ovat sallittuja myös silloin, kun ympärillä puhutaan ilosta, lomasta ja onnellisuudesta.

Hyvinvointi ei synny siitä, että jaksamme enemmän tai suoriudumme paremmin. Usein tärkeämpää on pysähtyä kuuntelemaan itseään, tunnistaa omat tarpeensa ja antaa itselleen lupa levätä. Joskus palautumista on metsäpolulla kävely, joskus kiireetön kahvihetki, joskus läheisen ihmisen seura – ja joskus se, että selviää päivästä eteenpäin juuri sillä voimavarojen määrällä, joka sillä hetkellä on käytettävissä.

Kesä voi olla myös mahdollisuus huomata, että kaiken keskeneräisyyden rinnalla elämässä on edelleen paljon hyvää. Auringon lämpö iholla, linnunlaulu aamulla, tuulen humina puissa, lemmikin läheisyys, lapsen nauru tai hetki, jolloin mieli saa olla hetken rauhassa.

Toivon, että kesääsi mahtuu juuri sinulle merkityksellisiä asioita – lepoa, iloa, turvallisuutta, toivoa ja lempeyttä itseäsi kohtaan. Ja jos elämä tuntuu välillä raskaalta, muista, että sinun ei tarvitse kantaa kaikkea yksin. Vaikeatkin vaiheet muuttuvat ajan myötä, ja apua on saatavilla silloin, kun sitä tarvitsee.

Toivotan sinulle rauhallista, turvallista ja voimia antavaa kesää, nähdään taas elokuussa!

Lomailen 18.6.-2.8.2026 välisen ajan 🌼🌞

20/05/2026

Reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriöä (RAD) tarkastellaan usein käyttäytymisen kautta. Puhutaan vaikeista lapsista, rajattomuudesta, vetäytymisestä, aggressiosta tai tunnekylmyydestä. Harvemmin kuitenkaan pysähdytään kysymään: mitä lapsen hermosto on joutunut kokemaan, jotta siitä on tullut tällainen?

RAD ei synny tyhjästä. Se on reaktio varhaiseen kehitykselliseen traumaan – tilanteeseen, jossa lapsi ei ole saanut riittävää turvaa, ennustettavuutta ja emotionaalista kannattelua. Lapsen hermosto ei kehity suhteessa rauhaan, vaan suhteessa pelkoon, epävarmuuteen tai jatkuvaan emotionaaliseen yksinäisyyteen.

Kun pieni lapsi joutuu elämään ympäristössä, jossa yhteys katkeaa toistuvasti, hänen kehonsa siirtyy selviytymismoodiin. Tällöin tärkeimmäksi ei muodostu yhteys, leikki tai uteliaisuus, vaan hengissä pysyminen. Hermosto oppii jatkuvasti tarkkailemaan:
Onko nyt turvallista? Hylätäänkö minut? Räjähtääkö joku? Täytyykö minun miellyttää, paeta vai sulkea tunteeni kokonaan? Ajan myötä tästä tulee tapa olla maailmassa.

Moni RAD-lapsi näyttää ulospäin siltä, ettei hän tarvitse ketään. Todellisuudessa kyse on usein päinvastaisesta: yhteyden tarve on niin suuri ja siihen liittyvä pelko niin syvä, että lapsi suojaa itseään torjumalla läheisyyden ennen kuin läheisyys ehtii satuttaa.

M***a yhtä tärkeä kysymys kuuluu: mitä vanhemmille on tapahtunut? Hyvin harvoin vanhemmat ovat kylmiä, poissaolevia tai kaoottisia ilman omaa historiaansa. Monen RAD-lapsen taustalla on vanhempi, joka kantaa itse hoitamatonta traumaa, kiintymyssuhdehaavoja, uupumusta, mielenterveyden ongelmia tai omaa turvatonta lapsuuttaan. Tämä ei poista vastuuta, m***a se auttaa ymmärtämään ilmiötä laajemmin. Trauma siirtyy usein sukupolvelta toiselle juuri hermoston kautta. Vanhempi, joka ei ole itse saanut turvaa, ei välttämättä kykene säätelemään lapsensa tunteita, koska hänen omatkin tunteensa ovat olleet liian suuria kannateltaviksi. Kun lapsi joutuu toistuvasti kokemaan, ettei hänen pelkoaan, suruaan tai tarvitsevuuttaan pystytä vastaanottamaan, hänen hermostonsa alkaa rakentua selviytymisen varaan.

Siksi RAD ei ole vain yksittäisen lapsen ongelma. Se on usein koko perhesysteemin kipu. Psykoterapeuttisesta näkökulmasta tämä on tärkeää ymmärtää, koska käyttäytymisen korjaaminen ei yksin riitä. Palkinnot, rangaistukset tai tiukempi kuri eivät tavoita ongelman ydintä, jos lapsen hermosto elää jatkuvassa uhkakokemuksessa. Selviytymismoodissa oleva lapsi ei tarvitse ensisijaisesti lisää kontrollia – hän tarvitsee turvallisen aikuisen, joka pystyy säätelemään sekä itseään että lasta.

Toipuminen alkaa usein hyvin pienistä asioista: siitä, että aikuinen pysyy rauhallisena lapsen myrskyssä. Että yhteys ei katkea konfliktissa. Että joku kestää lapsen pelon ilman hylkäämistä tai nöyryyttämistä. Turvallisuus ei synny sanoista, vaan toistuvista kokemuksista.

Terapiapalvelu Usvassa autamme psykoterapian avulla myös aikuisia, joilla on taustallaan varhaisia kiintymyssuhdehaavoja ja kehityksellistä traumaa. Moni hakeutuu terapiaan vasta aikuisena, kun vaikeudet näkyvät ihmissuhteissa, voimakkaana häpeänä, tunnesäätelyn ongelmina, jatkuvana ylivireytenä, uupumisena tai kokemuksena siitä, ettei oikein pysty luottamaan toisiin – tai itseensä.

Psykoterapiassa työskentelemme turvallisen ja pitkäjänteisen terapiasuhteen kautta. Tavoitteena ei ole vain oireiden helpottaminen, vaan myös hermoston rauhoittuminen, turvallisemman kiintymyssuhteen rakentuminen ja oman kokemuksen ymmärtäminen uudella tavalla. Usein jo se, että ihminen tulee ensimmäistä kertaa aidosti nähdyksi ja kohdatuksi ilman häpeää, alkaa vähitellen muuttaa sitä, miten hän kokee itsensä ja muut ihmiset. Toipuminen on mahdollista myös silloin, kun turvaa ei ole saanut riittävästi lapsena.

14/03/2026

05/02/2026

Perheissä, joissa lapsella on reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö (RAD), huomio kiinnittyy ymmärrettävästi lapseen, jonka oireilu on näkyvää, kuormittavaa ja vaatii jatkuvaa aikuisen läsnäoloa. RAD-lapsen taustalla on usein vakava varhaislapsuuden laiminlyönti, turvan puute tai trauma, ja hänen käyttäytymisensä voi olla vetäytyvää, emotionaalisesti sulkeutunutta tai vaikeasti ennakoitavaa. Tässä perhedynamiikassa on kuitenkin usein toinen, lähes näkymätön osapuoli: sisarus, jota kutsutaan lasilapseksi.
Lasilapsi on nimitys lapselle, joka elää vakavasti oireilevan sisaruksen rinnalla ja oppii jo varhain tulemaan nähdyksi lähinnä silloin, kun hän ei vaadi mitään. Hän on kuin lasia: läsnä, m***a katseen läpäisemä; olemassa, m***a helposti ohitettava.
RAD-lapsen tarvitsevuus ei ole tahdonalaista eikä liioiteltua. Hän tarvitsee usein jatkuvaa aikuisen säätelyapua, valvontaa ja emotionaalista resursointia. Tämä muokkaa koko perheen arkea. Vanhemmat elävät usein kroonisen huolen, uupumuksen ja syyllisyyden keskellä. Tällaisessa ympäristössä sisarus oppii nopeasti, että rauhallisuus helpottaa perheen kuormaa, omat tarpeet voi siirtää myöhemmäksi ja ”kilttiys” on tapa tulla rakastetuksi. Lasilapsi ei yleensä päätä vetäytyä – hän mukautuu. Hänestä tulee herkkä aistimaan perheen tunnelmaa, ennakoimaan kriisejä ja minimoimaan oma näkyvyytensä. Tämä ei tapahdu siksi, että häntä ei rakastettaisi, vaan siksi, että perheen voimavarat ovat rajalliset.

Ulospäin lasilapsi näyttäytyy usein pärjäävänä, vastuullisena ja ikätasoaan kypsemmältä. Sisäisesti kuva on usein toinen. Moni lasilapsi kantaa mukanaan tukahdutettua surua ja kateutta, syyllisyyttä omista tarpeistaan, pelkoa kuormittaa muita ja kokemusta näkymättömyydestä. Lasilapsi oppii, että hänen tunteensa eivät ole yhtä tärkeitä kuin sisaruksen, jonka kärsimys on ilmeisempää ja äänekkäämpää. Pitkällä aikavälillä tämä voi johtaa siihen, että omien tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen vaikeutuu.

RAD-lapsi ei useinkaan kykene vastavuoroiseen sisarussuhteeseen. Hän ei hae lohtua, ja yhteys toisiin lapsiin voi olla etäinen tai jännittynyt. Lasilapsi voi yrittää olla hoivaava ja suojeleva, toimia välittäjänä aikuisen ja sisaruksen välillä tai vetäytyä kokonaan suhteesta. Usein lasilapsi kantaa hiljaista kysymystä: ”Miksi minä jaksan, m***a hän ei?” Tämä kysymys voi herättää häpeää ja syyllisyyttä, sillä perheessä vallitsee usein sanaton sääntö: RAD-lapsen kokemukset ovat vakavampia ja oikeuttavat saamaan enemmän huomiota.

Monet lasilapset kasvavat aikuisiksi, jotka ovat taitavia huolehtimaan muista, m***a vieraita itselleen. Aikuisuudessa voi näkyä ylivastuullisuutena ja perfektionismina, vaikeutena pyytää apua, taipumuksena jäädä näkymättömiin ihmissuhteissa ja kokemuksena siitä, että omat tarpeet ovat liikaa. Usein lasilapsi hakeutuu hoivarooleihin – ammatillisesti tai ihmissuhteissa – jatkaen lapsuudessa opittua selviytymisstrategiaa: olen arvokas, kun en kuormita.

Lasilapsen haava ei synny tahallisesta laiminlyönnistä, vaan rakennekuormituksesta. Siksi myös korjaavat kokemukset syntyvät rakenteellisista muutoksista:
• erillistä, säännöllistä aikaa ilman oireilevaa sisarusta
• sanoitusta sille, että hänen kokemuksensa ovat yhtä todellisia
• lupaa olla myös vihainen, kateellinen ja väsynyt
• aikuisen aktiivista kiinnostusta hänen sisäiseen maailmaansa

Lasilapsen on tärkeää saada kokemus, että sopeutuminen ei tarkoita, ettei hän olisi kärsinyt. Päinvastoin: näkymättömyys on usein ollut hänen tapansa selviytyä.

Reactive attachment disorder impacts more than one child. Learn how siblings are affected, what often goes unseen, and how families can plan for safety and support the whole household.

17/12/2025

Nyt joulun lähestyessä
haluan sanoa jotakin juuri sinulle.

Olet kulkenut pitkän matkan tämän vuoden aikana—
sellaisen, jonka askeleita kukaan muu
ei voi täysin ymmärtää.
M***a minä näen,
että olet tehnyt parhaasi
myös niinä päivinä, jolloin se ei tuntunut miltään.

On ollut hetkiä,
joissa toivo on ehkä ollut enemmän varjo
kuin kirkas liekki.
Silti olet kantanut sen mukanasi,
joskus huomaamattasi—
ja siinä on enemmän voimaa
kuin usein ymmärrämme.

Nyt, kun pysähdyn hetkeksi ja suljen työni oven,
haluan jättää sinulle tämän ajatuksen:
sinulla on oikeus levätä.
Oikeus löytää rauha,
joka ei vaadi mitään takaisin.

Toivon, että joulun aika
koskettaa sinua lempeästi.
Että se tuo ympärillesi sellaisen valon,
joka ei häikäise
m***a kantaa sinua hiljaisesti eteenpäin.

Ja toivon ennen kaikkea,
että löydät hetken,
jossa voit asettua aloillesi
ja tuntea, että juuri nyt
sinä riität.

✨ Hyvää joulun aikaa juuri sinulle 🌟

Palaan töihin jälleen 5.1.2026