24/04/2026
...Vaihdan vaipan. Koitan jaksaa kertoa vauvalle, mitä olen tekemässä ja lorutella. En varmaan riittävästi juttele vauvalle, enkä jaksa hymyillä tai ottaa edes katsekontaktia. Mikä minussa on vialla, kun minusta tuntuu tältä? Jonkun pitäisi hakea vauva pois, etten vain satuta sitä tai aiheuta jonkinlaisia traumoja.
Rakkaus vauvaa kohtaan tuntuu olevan jumissa jossain kaiken muun alla. Tuntuu epäreilulta, etten saanut paljon puhuttua vauvakuplaa. Olen niin pettynyt itseeni ja vanhemmuuteen. Miksen ole rakastunut vauvaani? Taas se itkee. Miksei se voi vaan olla hiljaa? Tuntuisi helpommalta vain lähteä ja jättää kaikki. Vauvalla ja puolisolla olisi parempi ilman minua. Vauva ansaitsisi sellaisen vanhemman, joka osaisi, jaksaisi ja ajattelisi pelkästään hyvää vauvasta. Olen niin yksin, eikä kukaan ymmärrä, miltä minusta tuntuu.”
Jos tunnistat näitä ajatuksia -et ole yksin, vaikka siltä tuntuu. Jos olo on jatkuvasti raskas, toivoton, pelokas tai yhteys vauvaan tuntuu katoavan, kyse voi olla synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai babybluesista.
Se ei kerro siitä, millainen vanhempi olet.
Se kertoo siitä, että kannat liikaa yksin.
💛 Apua on olemassa. Ja sitä saa pyytää.
💛 Tärkeintä on, ettet jää yksin.
