Oivalluksen Olotila

Oivalluksen Olotila Olotilassa toimii kokenut
puheterapeutti Annariikka Piiroinen.

Olotilan palvelut:
💜Työnohjaus ja mentorointi
🩵Tyhy
🧡Rentoutus
🩷Voimakehä®
🌟Jäsennetään yhdessä (työ)elämää vahvuuksien ja voimavarojen kautta - läsnäololla ja lämmöllä.

Oi ja voi epävarmuutta! Se voi liittyä niin moneen asiaan elämässä! Kehoon, osaamiseen, tietämiseen, tulevaan, maailmant...
26/08/2026

Oi ja voi epävarmuutta! Se voi liittyä niin moneen asiaan elämässä! Kehoon, osaamiseen, tietämiseen, tulevaan, maailmantilanteeseen, työpaikkaan, ihmissuhteisiin… oikeastaan lähes kaikesta voi tuntea epävarmuutta. Se pitää sisällään tunteiden kirjoa: pelkoa, häpeää, riittämättömyyttä, toivottomuutta, kontrollintarvetta, uteliaisuutta, luovuutta, toivoa..

Muistan sen hetken, kun pianokonsertissa, harjoittelusta huolimatta, olin nuorena tyttönä epävarma - osaanko, onnistunko, onko tuo parempi?
Ja työuran alkumetreillä koin epävarmuutta joukkoon pääsemisestä, tietämyksestäni, taidoistani. Esikoisen synnyttyä keskosena epävarmuus oli suunnaton: selviääkö? Selviänkö? Osaanko?

Epävarmuus on tarpeellinen tunne. Se voi herättää meissä uteliaisuutta, luovuutta, hetkeen tarttumista. Epävarmuus kuuluu elämään. Se on kuin aalto, joka välillä palaa. Se pitää elämässä kiinni, kun se on turvallista.

Turvallinen varmuus on rutiinia, eipä tarvitse paljoa miettiä.
-Hommat hoituu! Asiani ovat kunnossa.
Turvaton varmuus voi olla muille tyrmäävää.
-Hallitsen asiat. Olen vaativa, vahva. Vaikka olenkin sisältäni epävarma.

Turvaton epävarmuus on hankala itselle ja varmasti muillekin. Se on kuin hätätila päällä koko ajan.
-En tiedä mitä teen. Kaikki on epävarmaa. Pelottaa. Mistä löydän turvan?
Turvallinen epävarmuus on oppimista ja elämää eteenpäin vievä voima.
-Tästä selvitään, voin hyväksyä epävarmuuteni.

Olisi tärkeä löytää ja pysyä pysyä ammattilaisena turvallisen epävarmuuden tilassa. Joskus tekisi varmasti mieli laittaa kova kova vasten, kun kohtaamme turvatonta varmuutta tai alamme epäillä ja nähdä ehkä uhkia turvattomasti epävarman kanssa. M***a mihin se johtaisi? Tuskin eteenpäin.

Meidän kuntouttajien tulee antaa asiakkaille turvaa ja apua. Turvaton epävarmuus ja -varmuus luovat ympärilleen epävarmuutta. Se ei luo luottamusta saati lisää turvan tunnetta. Vaikka siis olisimme epävarmoja, ammattilaisina tiedämme, mitä olemme tekemässä. Turvallisen epävarmana voimme pohtia ääneen vaihtoehtoja. Voimme myös sanoittaa ääneen, että en tiedä m***a otanpa selvää.

Onko tuttua?

Tänä aikana puhutaan paljon kannattelusta, ’tehdä kannattelutyötä’, ’kannatella toista’, ’jaksaa kannatella’...Toiseksi ...
24/08/2026

Tänä aikana puhutaan paljon kannattelusta, ’tehdä kannattelutyötä’, ’kannatella toista’, ’jaksaa kannatella’...
Toiseksi puhutaan koko ajan hyvinvoinnista ja sen tukemisesta. Nämä kulkevat käsi kädessä ja ovat yhteydessä toisiinsa puolin ja toisin.

Mitä se sitten on? Se tarkoittaa kykyä olla läsnä toisen ihmisen vaikeiden tunteiden, kriisien tai kuormituksen aikana ilman tarvetta ratkaista tai korjata tilannetta heti. Se on toisen tunnetason tukemista ja turvallisen tilan luomista, jossa toinen kokee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi.

Viime koulutuspäivillä minua pysäytti termi ’oman itsen kannattelu’. Edellinen kannattelun määritelmä sopii myös oman itsen kannatteluun. Omien tunteiden, kuten epäonnistumisen, keinottomuuden ja epävarmuuden tunteiden huomaaminen on tärkeää kannattelua. Sitten niitä voi sietää, hyväksyä ja niistä mahdollisesti oppia.
Tarvitsemme itsellemmekin rohkaisua ja lempeyttä, arvostusta: Teen parhaani! Luottamusta ja turvallisuutta lisäävät hyvän huomaaminen: Minä onnistuin, minä osasin! Itseäkin on osattava välillä haastaa, haastaa oppimaan, haastaa käsittelemään hankalia tai vaikeita asioita ja tilanteita, joista voi sitten oppia. Oma lempeä sisäinen puhetta tarvitaan siis paaaljon! Se on hirmuisen tärkeää.Ja välillä näitä lempeitä, ymmärtäviä, arvostavia sanoja voi sanoa itselleen myös ääneen - oletko kokeillut?

Kaikki tämä voi vaikeutua, unohtuakin, jos elämäntilanne on raskas, omat voimat ovat vähissä, stressi painaa. Silloin on erityisen tärkeää jaksaa lempeästi kannatella itseään ja hoivata hyvinvointiaan vaikka metsäkävelyllä, ystävillä, saunomalla… Mitä se sinulle olisi?

Jotta ei kompastu ylivastuun taakkaan ja jaksaa kannatella muita, on itse voitava hyvin ja kannateltava itseään.
Mitä hyvää siis voisit tehdä itsellesi juuri nyt?

Joka työpäivä käyn useamman lapsen luona päiväkodissa, koulussa tai kotona. Pakkaamisrutiini on helpottunut viime vuosin...
19/08/2026

Joka työpäivä käyn useamman lapsen luona päiväkodissa, koulussa tai kotona. Pakkaamisrutiini on helpottunut viime vuosina kovasti. Joskus suunnittelin terapiat melko tarkkaan, vaikka ne saattoivatkin mennä sitten toisin. Pakkasin suunnitelmani mukaan. Nykyisin pakkaan laukkuuni leluja, muovailuvahaa, paperia ja kynää, ehkä taikahiekkaa sekä lisäksi vaihtelevasti jotain pelejä ja kirjoja. Tärkeää on, että laukussani olisi jotain lasta kiinnostavaa.

Mitä sitten tänään tapahtui? Menin päiväkotiin 5,5 vuotiaan asiakkaan luokse. Hän oli leikkimässä ryhmätilassa, josta muut olivat lähteneet jo ulkoilemaan. Mehän sitten leikimme koko terapiakerran. Nyt joku voi ajatella, että eihän tuo ole mitään puheterapiaa. Kerronpa, mitä kaikkea harjoittelimme: työmaa- ja autosanastoa, lauseen muodostamista, muutamia ulko- ja sisäpaikallissijoja, käsitteitä kuten läpi, taakse, eteen, viereen, väliin. Lapsi oli motivoitunut ja toistaja saatiin paljon. Lapsi oli innokas yrittämään kertomista ja sai koko ajan kokea sanojen merkitystä leikkiessään. Juuri kokemuksellisuus on ymmärtämisen ja sanojen oppimisen perusta, niin pienillä kuin vähän isommillakin. Emme siis koskeneet laukkuni sisältöön ollenkaan!

Sitten siirryin toisen, pienen asiakkaani luokse. Hänellä on vasta muutama sana ja olemme vasta aloittaneet yhteistyön. Hänen kanssaan saimme myösolla ryhmän tiloissa vapaasti ja laukustani kaivoin vain kuvakansion. Koska hän on vielä melko pieni, leikki vaihtui. ’Kato’ oli tärkeä sana ja piiloleikki oli ihan parasta! Löytymisen jännitystä! Lapsi yritti kommunikoida monin tavoin, mikä oli hienoa huomata. Selvästi hänellä on mielessä kieltä enemmän, mitä pystyy tuottamaan. Tämä näkyy tämän ihanan pienen monipuolisissa, jo juonellisissa leikeissä. Lopettaminen oli vaikeaa, oli niin kivaa, m***a loppulaulun heiheit antoivat aikaa ja rauhaa sopeutua ja siirtyminen sujui hienosti. Me siis leikimme koko kerran. M***a. tavoitteenani oli harjoitella matkimista, vuorottelua kuvien/viittomien käyttöä, huomata, luoda iloa yrittää, tuoda helppoa kieltä leikkiin sanoittamalla.

Kolmas asiakas peruuntui. Laukku oli tänään ’varalta’ mukana. 😅

Näin syksyn alussa, asiakaskäyntien jo pyöriessä, olen useaan kertaan huomannut miettiväni, miten paljon työstäni nautin...
18/08/2026

Näin syksyn alussa, asiakaskäyntien jo pyöriessä, olen useaan kertaan huomannut miettiväni, miten paljon työstäni nautin! Nimenomaan heittäytymisestä, kohtaamisista, en niinkään ’paperitöistä’ 😅 Saan tehdä työtä, joka jo lukioikäisenä oli haaveissani.

Vuosien myötä olen kyllä muuttunut, rennommaksi. Terapiatilanteissa olen heittäytyvä, luova, hassutteleva, turvallinen, läsnäoleva, innostuva, innostava, ihasteleva, ihmettelevä, mallittava, spontaani, leikkisä, kuunteleva…. Se on mahtavaa, vaikka:

Asiakkaiden välissä, siirtymissä hengittelen, hyräilen, hihkun, naputtelen, hypin, istun hiljaa - säätelen oloani ja kehoani. Sitten kyllä jaksan taas. Minkälaista jaksan ja miten paljon, sitä oppii säätelemään.

Lähiymoäristöjen kanssa saa yksi terapeutti olla monena. Toisaalla kaivataan ohjeita ja tehtäviä, toisaalla aikaa ja rupattelua, jotta yhteinen ymmärrys syntyy, jossain taas yhdessä tekemistä, mallia. Oman ajan antaminen, m***a myös ’huonon hetken’ huomaaminen on tärkeää. Uusia mahdollisuuksia tulee. Pitää malttaa ja olla tuntosarvet pystyssä, Minusta se on kiinnostavaa, olla tutkimusmatkalla uteliaana yhdessä. Aina ei voi kiirehtää maaliin.

Kiitollinen ❤️

’Lapsen suusta se totuus tulee’ sanoo vanha sananlaskukin.Niiden kommenttien taakse voi kätkeytyä paljon sellaista, mitä...
14/08/2026

’Lapsen suusta se totuus tulee’ sanoo vanha sananlaskukin.

Niiden kommenttien taakse voi kätkeytyä paljon sellaista, mitä lapsi ei osaa tai joskus uskalla, sanoittaa.

’En halua tulla.’ tai ’En tee.’ ovat vahvoja viestejä. Silloin aikuisen on pysähdyttävä lapsen ja lapsen sanojen äärelle. Kokeeko lapsi tilanteen jännittäväksi, pelottavaksi? Onko epävarma, mitä tulee tapahtumaan?
Kokeeko hän ehkä tilanteen vaatimukset liian vaikeiksi? Onko hänen oma vaatimustaso itselleen korkealla? Miten voisin auttaa?
Aikuinen ei saa ohittaa lasta jatkamalla entiseen tapaan. Keinoja puuttua voi olla: ennakointi jutellen ja kuvin, tehtävien helpottaminen lähikehityksen vyöhykkeelle, onnistumisten mahdollistaminen ja yritysten huomaaminen, läsnäolo ja turvan tuominen. Onko terapian tai harrastuksen ajankohta lapselle hankala? Joutuuko hän luopumaan välituntileikeistä tai rauhoittumishetkestä kotona?

’Kato!’ on ihana kommentti, toki pikkulapsiarjessa se voi olla rasittavakin, jos koko ajan aikuisen homma keskeytyy. Katsominen, huomaaminen on kuitenkin äärettömän merkityksellistä. Lapsi tarvitsee tulla yhä uudestaan ja uudestaan nähdyksi, kehutuksi. Se on myös luottamuksen ja turvan osoitus. Jos aikuinen ei katso, lapsi voi turhautua, vähentää vuorovaikutusta. Kun siis tämän kuulet, keskeytä hommasi aidosti muutamaksi minuutiksi ja ihaile 😍

Joudumme opetuksessa ja kuntoutuksessa jatkuvasti hakemaan sitä rajaa, mikä on sopivan haastavaa, m***a ei liian.Jos päiväkodissa, koulussa, terapiassa lapsi nähdään vain siellä taidoissa ja tavoitteissa, missä hänen pitäisi olla esim ikäodotuksiltaan, tulee vastustusta.

’Mä tiiän!’ ’Mä osasin!’ Näitä tulisi vanhemman, opettajan, terapeutin kuulla usein! Silloin lapsen minä-pystyvyys vahvistuu, hän uskaltaa yrittää välillä vaikeampiakin juttuja, hän motivoituu ja haluaa yrittää. Kuntouttajien ja opettajien tulisi nähdä lapsi ’siellä missä hän on’ eikä ’siellä missä haluaisimme hänen olevan. Onnistumisia on luotava paljon.

Mikä lapsen kommentti sinulla on jäänyt mieleen?

Aurinkoista syyskesän viikonloppua ja onnistumisen kokemuksia - ihan kaikille! ❤️

Kela myöntää vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapioihin ohjauskäyntejä. Se jo pelkästään sanana asettaa osapuolet ...
11/08/2026

Kela myöntää vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapioihin ohjauskäyntejä. Se jo pelkästään sanana asettaa osapuolet eriarvoiseen asemaan. Herkästi tulee ajatus, että meidän pitäisi tietää kaikkea, osata antaa oikeanlaiset ohje- ja harjoituspaperit, valmistella ja valmistautua käyntiin. Näin ammattilaisena asetumme sitten tietoisesti tai tiedostamattaan vanhemman yläpuolelle. Neuvojana. Opettajana. Ohjaajana. Ammattilaisena.

Tällöin emme mene kohtaamaan vanhemman kokemusta, huolta, onnistumista tai osaamista. Kuuntelemme ja kyselemme, m***a emme aidosti kuule, koska meillä on oma agenda, polku selvillä miten homma etenee.

Riikka | Neurokirjon arki toi postauksessaan ihanasti esiin vanhempien tarpeen tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja kohdatuksi ammattilaisten taholta. Olla tukemassa, rinnalla kulkemassa.

Mitä tämä vaatii meiltä ammattilaisilta? Vaaditaan kykyä luottaa prosessiin. Vaikka ulkopuolelta tulee paineita suorittaa, tärkeintä on luoda turva ja luottamus. Olemme vanhemman kanssa samalla puolella, kulkemassa yhdessä eteenpäin. Meiltä vaaditaan omien suunnitelmien ja tavoitteiden taka-alalle laittoa. Ne ovat kyllä mukana, m***a niitä ei tyrkytetä. Se vaatii myös kärsivällisyyttä. Meiltä vaaditaan pysähtymistä vanhemman kanssa vanhemmuuden äärelle. Uteliaasti. Ymmärtäen. Hyvää nostaen ja tukien. Vanhempi on jo todennäköisesti itsekin kokenut paljon riittämättömyyttä ja epävarmuutta, kuten lapsensakin, asiakkaamme. Ei ole siten kestävää lisätä taakkaa ammattilaislähtöisillä uusilla neuvoilla ja ohjeilla. Pitää löytää muita polkuja. Yhdessä vanhemman kanssa.

Valitettavasti jaksojen ja ohjauskäyntien lyhentyessä tulee herkästi tunne, että pitää saada jotain aikaiseksi. On kiire. Se on enemmän kuin ymmärrettävää. M***a ymmärrys toisesta, luottamus ja turva tarvitsevat aikaa ja asettumista toisen äärelle, ei kiirettä ja kuormitusta. Silloin muutos voi alkaa.

Mikä voisi korvata ohjauskäynti-käsitteen? 🤔

Sopivatkp nämä ajatukset muihin kuin kuntoutuksen ammattilaisille?

Tällä viikolla olen soittanut lukuisia puheluita, lähettänyt yli 30 ajanvarauksiin ja asiakastapaamisiin liittyvää viest...
09/08/2026

Tällä viikolla olen soittanut lukuisia puheluita, lähettänyt yli 30 ajanvarauksiin ja asiakastapaamisiin liittyvää viestiä. Odottanut, säätänyt, pitänyt rajani ja ihmetellyt. Oli jälleen kerran hyvä, että eka viikko oli kevyt, koska päivät kyllä täyttyivät yhteydenotoista ja muutamista asiakaskäynneistä.

Viikko on siis kulunut kalenteria tutkien. Havahduin samalla pohtimaan työpäivien tiiviyttä. Tiivistäminen on tärkeää. Päivän sana. Prosessit kuntoon. Koen, että mulla on moni prosessi hallussa, kuten suunnittelu, asiakkaiden aikataulutus, kirjaamisprosessit, sopimus- ja tavoiteperiprosessit. M***a. Tiivistäminen oli jäänyt ’päälle’ eikä enää palvellutkaan. Olen vuosia tiivistänyt päiväni siten, että olen ollut aikaisin kotona, m***a ihan poikki. Lounas ollut niin ja näin. Koska kotona odotti lapset, ruoka piti tehdä ym.

Tänä syksynä meinasin livetä tähän samaan, kunnes havahduin: minua ei tarvita aikaisin kotona. Kalenterista huomasin, miten tuohon siirtymään saan kunnon ruokatauon ja tuossa välissä voin käydä hengähtämässä toimitilallani. Tarvitsen päiviini ns. höttöhetkiä. Niissä hetkissä voin nollata intensiivistä läsnäoloa ja vuorovaikutusta. Tai tehdä kirjauksia. Tai vain maistella ruokaa. Työpäivään sisältyvät höttöhetket auttavat ja kantavat myös vapaalla, kun kotiin ei saavukaan töistä uupunut tyyppi! Yrittäjänä voin näitä itse itselleni järjestää, m***a löysempiä hetkiä tarvitsevat kaikki työtä tekevät päiviinsä!

Meillä kaikilla tilanteet ja tarpeet ovat erilaisia, joten on hyvä välillä pysähtyä miettimään: mikä on minulle ja tilanteessani tarpeen nyt? Mihin olet tottunut? Palvelevatko tottunukset vielä? Onko jotain tarpeen muuttaa?

Kommentoi, jos oivalsit jotain tarpeellista itsellesi!

ps. työn tiivistämistä, työprosesseja ja ’höttöhetkien’ luomista voi pysähtyä pohtimaan myös työnohjauksessani! Ota yhteyttä, niin tutustutaan.

Tässä ei varmasti ole oikeaa tai väärää, m***a olen alkanut miettiä kuvallisen ennakoinnin käyttöä. Oletko sinä pysähtyn...
07/08/2026

Tässä ei varmasti ole oikeaa tai väärää, m***a olen alkanut miettiä kuvallisen ennakoinnin käyttöä. Oletko sinä pysähtynyt miettimään sen tarkoitusta, merkitystä lapselle? Vai onko se oikeastaan turva itselle? 🤔

Se, minkä verran haluamme rutiineja ympärillemme, tai kuinka joustavia olemme muutoksissa, tai kuinka rytmisiä perustarpeemme, kuten ruoka ja vessakäynnit, ovat temperamenttipiirteitä. Variaatio on suurta. Kaikki kuntoutuksessa käyvät lapset eivät tarvitse struktuuria. Tai kaikki vaka- tai alkuopetusikäiset. Tarjotaanko lapselle se, mitä hän oikeasti tarvitsee? Joskus vähemmän on enemmän.

Päiväkodissa päivä- ja viikko-ohjelmaa käydään usein piirillä läpi pitkään ja hartaasti. Koko ryhmälle, ymmärrettävästi. M***a onko tämä aika esim. leikistä pois? Voisiko esim. viikonpäivät (ja kuukaudet) käydä laulaen ja struktuuri vaikka kuorossa kertoen? Ne lapset, jotka todella hyötyvät struktuurista, voisivat saada yksilöllisen-/ pienryhmäohjauksen päiväohjelmaan ja tarvittaessa vain ensin-sitten, ei koko päivää. Nämä lapset saattavat tarvita tämän ohjauksen joka siirtymässä, yksilöllisesti.

🎒 Toiset lapset voivat itse asiassa hyötyä siitä, että kuntoutuskäynnillä hän saakin oikeasti valita, mikä kiinnostaa ja kuinka pitkän aikaa. Sekin kehittää turvaa, luottamusta, pystyvyyttä, vaikuttamishalua, keskittymistä, motivaatiota, vuorovaikutusta. En tarkoita taas, että kaikkien kanssa pitäisi toimia näin! Toiset oikeasti tarvitsevat ennakoinnin ja aikuisen jatkuvan ohjauksen.

😲 Jos olet ’ jumissa’ asiakkaasi kanssa kokeile! Anna hänen tutkia laukkusi ja päättää mitä ja miten tehdään. Tai anna lapsesi tai kollegasi pakata sulle ’yllätyskassi’, jota yhdessä uteliaasti lähdette asiakkaan kanssa tutkimaan. Voit yllättyä itsekin, miten tilanne muuttuu ja löydöt ehkä näin uusia ideoita ja jopa uudenlaista vuorovaikutusta! Pohdi myös, mitä tällainen strukturointi sinulle itsellesi merkitsee? Onko se aina lapsilähtöistä? Vai tuoko se sinulle varmuutta? Turvaa? Tarvitsetko itse järjestystä?

Mitä mietteitä nämä mietteet herätti? Kerro ja keskustellaan! 💜

Mitä leikki on? 💗 Siihen ei ole yksiselitteistä määritelmää, m***a yhteinen piirre niissä on ilo, luovuus, vapaus ja va...
05/08/2026

Mitä leikki on?

💗 Siihen ei ole yksiselitteistä määritelmää, m***a yhteinen piirre niissä on ilo, luovuus,
vapaus ja vapaaehtoisuus, uppotuminen.

💚 Kaikenikäiset leikkivät, me aikuisetkin. Aikuisen leikkiä voi olla tennistreenit tai lautapeli-ilta. Meille aikuisille vain on vakiintunut usein sääntöjen noudattamisen tärkeys, kilpailu/ tuloksellisuus itseä ja/ tai muita vastaan. Lapsella taas ei ole näitä rajoitteita. Lapset heittäytyvät kokeilemaan, toimivat usein luovasti uusienkin asioiden äärellä, yrittävät ja erehtyvät, oppivat, fantasioivat.

🩵 Leikissä lapsi pystyy ilmaisemaan itseään usein syvemmin, monipuolisemmin kuin pelkästään sanallisesti. Leikki on olemassa leikkimisen itsensä tähden. Leikillä ei tarvitse olla päämäärää, ratkaisua. Se riittää, mitä hetkessä syntyy.

🧡 Joku viisas, en muista kuka, on sanonut, että lapsi ei tarvitse valmista linnaa, vaan rakentaa sen itse.

💕 Mikä on sinun leikkiäsi aikuisena?
Mitä leikkejä muistat lapsuudestasi? Kerro kommenteissa, niin jatketaan leikkikeskustelua!

🪁Leikkiin pohjautuva puhetetapia ei ole ’vain leikkiä’, 🃏tai kaapista mukaan napattu peli, jota sitten pelataan ohjatust...
04/08/2026

🪁Leikkiin pohjautuva puhetetapia ei ole ’vain leikkiä’,
🃏tai kaapista mukaan napattu peli, jota sitten pelataan ohjatusti lapsen kanssa.
🏢 Se ei ole tila- tai leluriippuvaista.
👶 Se ei ole vain pienille lapsille sopivaa.
🤔 Se ei tarkoita, että terapiakerrat olisivat kokonaan esim. esineleikkiä.
📝 Leikkiin pohjautuva puheterapia ei estä eri menetelmien käyttöä.

Se on kuin sateenvarjo, ajattelutapa. Se voi kätkeä pieneen hetkeen paljon lapselle merkityksellistä, motivoivaa ja samalla olla terapeutin näkökulmasta tavoitteellista.

Kerron myöhemmin vielä lisää. Mitä sinä haluaisit tietää?

Osoite

Kalevan Puistotie 23 A Lh 1
Tampere
33500

Puhelin

+358449235841

Nettisivu

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Oivalluksen Olotila :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Vastaanotto

Lähetä viesti Oivalluksen Olotila :lle:

Oikopolut

Jaa

Kategoria