15/09/2026
❇️ Viisi vuotta sitten en olisi uskonut, tulen joskus ohjaamaan muille brassijujutsua. ❇️
Kun aloitin BJJ:n, en osannut mitään. Olin peruskurssin pienin, väsyin nopeasti ja mietin treenien jälkeen, että ei tästä taida tulla mun lajia.
M***a jatkoin.
Aluksi kirjoitin vihkoon kaiken. Mistä otetaan kiinni, mihin jalat laitetaan ja mihin suuntaan pitäisi liikkua. Tein samoja virheitä uudestaan ja uudestaan.
Sitten aloin huomata pieniä onnistumisia.
Jokin, mikä oli tuntunut mahdottomalta, alkoikin tuntua mahdolliselta.
Viiden vuoden aikana olen oppinut BJJ:n lisäksi aika paljon myös itsestäni. Epäonnistumaan. Yrittämään uudelleen. Sietämään sitä, etten osaa. Ja ennen kaikkea olemaan antamatta pelon päättää puolestani.
Kesällä minua pyydettiin apuohjaajaksi peruskurssille.
Minä.
Se tyyppi, joka viisi vuotta sitten ei ymmärtänyt peruskurssin jälkeen juuri mitään.
Nyt saan olla toisille se tyyppi, joka muistuttaa, että ei tarvitse olla hyvä aloittaakseen. Että pienikin onnistuminen on onnistuminen. Ja että joskus ”en osaa” tarkoittaa vain:
En osaa vielä.
Ehkä juuri siksi tämä tuntuu niin merkitykselliseltä.
Viisi vuotta sitten olin epätoivoinen harjoittelija.
Nyt olen apuohjaaja.
Enkä vieläkään osaa kaikkea.
M***a ehkä ei tarvitsekaan. 🥋
