24/07/2026
"Aloitan harjoittelun sitten, kun kipua ei enää ole."
Tämä on yksi yleisimmistä lauseista, jonka kuulemme pitkäaikaista kipua kokevilta lapsilta ja nuorilta.
Siihen kiteytyy pitkäaikaisen kivun paradoksi.
Jotta kipu voisi vähitellen muuttua, hermoston täytyy saada kokemuksia siitä, että liikkuminen on turvallista. Jos liikettä odotetaan siihen asti, että kipu on kokonaan poissa, näitä kokemuksia ei pääse syntymään.
Moni vanhempi kertoo, että lapsi alkaa vältellä asioita jo ennen kuin ne ehtivät sattua. Portaat vaihtuvat hissiin. Välitunnilla ei enää juosta. Harrastukseen lähteminen alkaa tuntua vaikealta. Pikkuhiljaa kipu alkaa kaventaa koko arkea.
Yhä useammin fysioterapeutin vastaanotolle tulee lapsia ja nuoria, joiden kipu vaikuttaa koulunkäyntiin, harrastuksiin, ystävyyssuhteisiin ja koko perheen elämään.
Pitkäaikaisen kivun kanssa odottaminen ei yleensä vie eteenpäin, vaan turvallisesti rakennettu toiminta on osa toipumista.
Tavoitteena on auttaa lasta löytämään vähitellen takaisin hänelle merkitykselliseen arkeen, askel kerrallaan. 🩵
-------
Tässä julkaisussa tarkoitamme pitkäaikaista kipua, jossa lapsen oireita on jo selvitetty eikä taustalla ole akuuttia vammaa tai muuta hoitoa vaativaa sairautta. Julkaisu ei koske äkillistä kipua eikä tilanteita, joissa tutkimukset ovat vielä kesken.